Jutun lähetti Kupla , Marraskuun 26, 2008 kello: 15:41:22
Re: imelä visioVastineena juttuun: Re: imelä visio, jonka kirjoitti: Jupelo , Marraskuun 21, 2008 kello: 22:17:25:
Ongelma tuossa, että haetaan tehostetusti työominaisuuksia on se, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan, kenelle niitä saa myytyä. Eli osaavat kädet, joilla työmoottori pääsee toimimaan ja oikeuksiinsa. Siksi en kannata äärimmäisyyksiin menemistä vaan koira voi olla hyvä agilitykoira ja vaikka sitten näyttelykoirakin samalla, ellei haeta kummassakaan ääripäitä.
Kuuluu olevan joissain vähän suosionsa huipulta alaspäin tulevaa rotua (mm. käyttöbelgit, esim ei amatöörin käsiin tarkoitetut käyttömalit) hankaluuksia saada koiria osaaviin käsiin - ja vielä niin,e ttä oikeasti pääsee energiatasoansa vastaavaan kotiin ja työhön.
Ja pelkkä vanhempien meriitti agilitykoirana ei todellakaan takaa samaa jälkeläisille, koska kyse on koulutettavasta asiasta. Eri asia on ominaisuuksilla, kuten paimennus- tai metsästysvietti. Itsensä huijaamista ja enemmän suhteiden luomista kun ostetaan joltain menestyneeltä koira sitä varten kun on MM-kakkosen pentu (ellei oikeasti ole jotain muutakin rodulle annettavaa ydhistelmässä). Valitettavan paljon vaan tuo em. tuntuu ohjailevan jalostusvalintoja ja ostajien päätöksiä. En väitä, etteikö saataisi hyvä agilitykoiriakin, mutta oikeasti tuo ei ole järkevän kasvatuksen perusta, saati rodun tulevaisuutta ajatellen.
Toivottavasti ei mennä koko ajan enemmän välineurheilun suuntaan agilityssa. Sitä tämä bortsu kuume tuntuu olevan. Mitäs jos ei hankitusta bortsusta olekaan agilityyn vaikka jatkuvan liian korkean vireystilan/ympäristöntarkkailun ja sitä kautta keskittymisongelmat. Pidetäänkö se silti kivana kotikoirana stressaamassa kaikesta vai annetaanko eteenpäin ja otetaan uusi tilalle? Näitäkin tapauksia on liikaa.
Koiran elämäntehtävä ei saa olla pelkästään agilityihme, vaan myös perheenjäsen. Ei välineurheilulle, sanon minä.