Jutun lähetti TiiPiiTii , Marraskuun 27, 2008 kello: 10:52:18
Re: imelä visioVastineena juttuun: Re: imelä visio, jonka kirjoitti: Imelää , Marraskuun 26, 2008 kello: 20:13:32:
Imelää kirjoitti:
» » Koiran elämäntehtävä ei saa olla pelkästään agilityihme, vaan myös perheenjäsen. Ei välineurheilulle, sanon minä.» Anteeksi, mutta minkä ihmeen takia koiran pitää olla perheenjäsen? Se ei ole ihminen.
» Jos joku ottaa bortsun tarkoituksena kilpailla ja treenata, eikä koirasta ole siihen ja se myydään eteenpäin, mitä sitten? Tod näk se on ollut melko hyvässä hoidossa, jos sitä työstetään eteenpäin urheilullisesti->hyvä ruoka, lämmitykset ja viilennykset, hieronta jne jne, ja sitten kun todetaan että ei tästä mitään tule, niin se myydään eteenpäin. Tod näk jollekin ihmiselle joka harrastaa hiukan vähemmän. Koira saa varmasti edelleen harrastaa, syödä ja lenkkeillä. Vain eri ihmisten kanssa.
Olen ollut huomaavinani, että suurin osa meistä agilitaajista ottaa koiran myös ns. laumanjäseneksi, ei pelkästään harrastuksessa käytettäväksi välineekis (jota toki on syytä hoitaa hyvin). Pieni osa huipulle pyrkivistä voi pitää koiraansa muuna kuin laumansa jäsenenä, mutta näyttää siltä, että tällaisia ei pahemmin ole huipulla olevien joukossa.
Eli ihminen on siitä poikkeuksellinen eläin, että tyypillisesti sillä on jonkinlainen vastuuntunto (ei tietenkään kaikílla - varsinkaan nykyään), johon osana kuuluu se, että "kun hankin jotain, joka on minun hoidostani riippuvainen, sen myös hoidan loppuun asti". Eli myös eläkkeelle laitetut koirat jatkavat normaalisti eloaan laumassa, vain pieni osa meistä pystyy sysäämään eläkekoiran vanhuudenvaivoineen jollekulle muulle - tai esim. hermorakenteesta johtuvan ei-toimivan nuoremman koiran.» Koira ei varmaankaan kuole suruun jos se vaihtaa kotia, vaikka Disney leffoissa niin saattaa käydäkin. Se edelleen lienee kuitenkin eläin, ellei nyt jollakulla satu kotona olemaan sellaista joka puhuu ja katsoo telkkaria omistajansa kanssa. Luulisin vain että sitä kutsutaan aviomieheksi mieluummin.
Jos ei kyse ole ulkomaantuonnista, niin varmaan tuon puhe-osuuden voi jättää pois - mutta sehän johtuu vain siitä ettei kannata puhua, kun ei meitä kuitenkaan kuunnella :)
eihän koirakaan tee mitään mikä ei sen omasta mielestä ole sille kannattavaa ;)» Jalostuksesta sen verran, että tuskin bortsun jalostus enää yhtään huonompaan voi mennä jos sitä jalostetaan agilityyn tai harrastuskäyttöön. Näyttelyjalostukseen verrattuna kaikki muu lienee parempaa...
Olen samaa mieltä, kunhan kasvattajat eivät vain pennuta, vaan myös pyrkivät jalostamaan. Bortsuillekin on nykyään aika vähän mahdollisuuksia hoitaa alkuperäisiä työtehtäviään, joten agility tarjoaa erinomaisen korvikkeen huomioitavaksi jalsotustyössä. Vaan kun mistä tahansa rodusta tulee muotirotu, aina tulee myös pennuttajia sekä pentutehtailijoita eivätkä läheskään kaikki pennunostajat voi osata huomioida näitä jalostuksellisia asioita.
Ei näyttelyjalostuskaan ihan pahaksi sinänsä ole, kunhan pyrittäisiin pysymään rotumääritelmässä, huomioiden rakenteen ja luonteen vaatimukset rodunomaiseen käyttötarkoitukseen. Näyttelyissä vain ei ole aikaa ottaa selvää luonteesta. Kuvitelkaapa vaikka ottavanne 70cm korkea 50kg painoinen labradori viikoksi kaislikoita kahlailemaan lintumetsälle. Mutta rotujärjestöthän tuon pilaamisen aikaan saavat, eivät yksittäiset kasvattajat tai näyttelykävijät.» Ja kyllä, onhan se paras rotu agilityyn.
Määrittele paras! Tuolla tavalla sanottuna lauseesi on vain epätoivoinen hyväksyvää hymistelyä kaipaava huudahdus :)
Rotumääritelmän mukaisissa bortsuissa on minustakin ihan parhaasta päästä edellytykset saada hyvä aihio agilityyn, jos haluaa kisata maxi-luokassa. Muihin luokkiin on rotuja, joista varmasti on suurempi mahdollisuus saada hyvä aihio työstettäväksi. Ja makseissa on muitakin rotuja, joissa on aika hyvä todennäköisyys saada hyvä aihio.
Ja ei, minulla ei ole bortsua - ja on monta (agilityyn liittymätöntä) syytä, miksi ei tulekaan.