Jutun lähetti Sanna L. / HSKH , Toukokuun 15, 2015 kello: 13:55:09
Re: Aktiivikilpailijoiden kouluttaminen seurassa?Vastineena juttuun: Re: Aktiivikilpailijoiden kouluttaminen seurassa?, jonka kirjoitti: Ei toimi kun ei yritetäkään , Toukokuun 15, 2015 kello: 13:24:32:
Meidän seurassa, lisenssimäärillä mitattuna Suomen toiseksi suurimmassa agilityseurassa HSKH:ssa koulutustoimintaa, ryhmäjakoja, huipulle tähtäävien tukemista jne. pyritään kehittämään jatkuvasti. Koska agilitymaailma kehittyy niin nopeaa vauhtia, myös seurojen koulutustoiminnan pitäisi olla koko ajan muutokselle valmiina.
HSKH:n agin koulutustoiminnassa on pyritty panostamaan muutamiin meidän mielestä keskeisiin juttuihin:
- Vahvat pohjataidot: alkeiskursseista vastaavat kokeneet kouluttajat. Alkeiskursseilla kouluttajan kaverina on apukouluttaja opettelemassa lajin tärkeiden perustaitojen kouluttamista ja apukäsinä palkkaukseen ym., mikä tehostaa alkeiskurssien harjoitteiden tekemistä.
- Kaikki ratkaisut lähtevät kouluttajien motivaatiosta: Ilman kouluttajia ei ole koulutuksia jäsenille, joten haluamme kouluttajien ”viihtyvän”. Tämä tarkoittaa tiettyjä etuja koulutusohjaajille, mutta myös sitä, että ryhmäjaot tehdään kouluttajien ehdoilla. Kouluttajat saavat aina sanoa viimeisen sanan treeniryhmien kokoonpanoista, yhtäkään henkilöä ei laiteta ”väkisin” kouluttajan ryhmään.
- Suhteen jatkuvuus on edellytys kehitykselle: Kouluttaja voi tukea koirakon kehitystä parhaimmillaan silloin, kun kouluttaja tuntee koirakon ominaisuudet ja tavoitteet ja voi peilata lajitaitojen oppimista suhteessa lähtötilanteeseen ja tulevaisuuden tavoitteisiin. Tämä edellyttää pitkäjänteisyyttä. Tästä johtuen suurin osa meidän ryhmistä on kaudesta, jopa vuodesta toiseen jatkuvia (ellei kouluttaja tai treenaaja erikseen toivo vaihtelua).Meillä on eniten kehitettävää kahdessa asiassa:
1) jatkuvassa ja määrällisesti riittävässä kouluttajien koulutusosaamisen tukemisessa ja
2) valmennuksellisuuden lisäämisessä koulutustoimintaan.Ensimmäiseen asiaan liittyen, niinkuin moni varmasti tietää, se että osaa tehdä ja menestyy oman koiransa kanssa, ei vielä ole tae siitä että osaisi jakaa oppeja myös muille. Viime kaudella Liukan Ville, Savikon Seppo, Karstusen Janne ja Saviojan Anne pitivät kouluttajillemme kukin muutaman koulutuksen teemalla ”näin koulutat tärkeitä perustaitoja eteenpäin ryhmäläisillesi” (erona ”näin kehität osaamista oman koirasi kanssa” -koulutuksille). Koulutuksiin osallistui vaihteleva määrä koulutusohjaajia ja niihin oltiin tyytyväisiä. Kuitenkin olisin toivonut, että vielä suurempi osa kouluttajista olisi innostunut oman koulutusosaamisensa kehittämisestä.
Toiseen asiaan liittyen, valmentajakurssilla päästiin tutustumaan TSAUn agilityn koulutusjärjestelmään, joka on oman tietämykseni mukaan edistyksellinen nimenomaan koulutusohjaajien osaamisen kehittämiseen panostamisessa. Jatkossa toivoisin, että meilläkin saataisin lisää kokonaisvaltaisuutta ja ”valmennuksellisia elementtejä” sisällytettyä HSKH:n koulutusohjaajakoulutuksiin.
***
Ja sitten otsikon mukaisesta aiheesta:
Minua itseäni hieman häiritsee ajatus siitä, että jonkun tietyn rajan ylittäminen, esimerkiksi nousu 3-luokkaan, osallistumisoikeuden saaminen arvokisoihin tai vaikka arvokisoissa pärjääminen, muuttaisi yhtäkkiä ”kuin yhdessä yössä” yksittäisen agilityurheilijan treenitarvetta kovin dramaattisesti. ”Olin mukavassa ryhmässä ja sain kouluttajaltani hyviä neuvoja, mutta nyt minun täytyy päästä toiseen ryhmään, koska saavutin sitä tai tätä.” Mitä ihmettä?!?Oman kokemukseni mukaan mitä korkeammalle tasolle agilityssa tähtää ja mitä paremmaksi haluaa tulla, sitä yksinkertaisemmaksi harjoittelu menee. Hiotaan kaarteita pois, nopeutetaan kontaktisuorituksia, vahvistetaan koiran pujottelun sisäänmeno-osaamista, nopeutetaan käännöksiä ym. Tällaiset pääasiassa koiran estevarmuuden vahvistamiseen liittyvät harjoitteet tapahtuvat hyvin usein yhdellä tai muutamalla esteellä ja kriteeriä on helppo vahtia, mutta ylimääräiset käsiparit ovat kultaakin kalliimpia oikea-aikaisessa ja oikeaan suuntaa kohdistuvassa palkkaamisessa ja ylimääräiset silmäparit suorituksen analysoinnissa.
Toisinaan toki harjoitellaan myös ohjaajan kilpailuosaamista, pakan pitämistä koossa alusta loppuun, kykyä soveltaa lennosta yllättävissä tilanteissa tms., mutta pääosa huipulle tähtäävästä harjoittelusta on oman agilitykäsialan terävöittämistä, uusien juttujen kokeilua ja vahvuuksien vahvistamista. Ja tähän sopii oman kokemukseni mukaan äärimmäisen hyvin tuttu seuran oma kouluttaja, vakkari treenikaveri, osaava kepo/kety tai vaikka ne kimpparyhmäläiset.
Hieman kärjistäen voisi jopa todeta, että sellainen korkeisiin tavoitteisiin tähtäävä kilpailija, joka ei ymmärrä seuran kouluttajan, treenikaverin tai kimpparyhmän käyttökelpoisuutta oman kehittymisen tukemisessa ei ehkä kuitenkaan ole vielä ihan niin kovan tason osaaja, mitä kuvittelee ;)
HSKH:ssa pääosa aktiivikilpailijoista treenaa seuran omien kouluttajien, ”meidän tavisten”, ryhmissä tai 3-5 treenaajan kimpparyhmissä. Koska seuramme toimii pääkaupunkiseudulla, moni ostaan seurakoulutusten lisäksi lisäoppeja alueen ”maksullisilta palveluntarjoajilta” omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan. Eikä tämä minusta ole mitenkään seuratoiminnasta pois, vaan tärkeä lisä joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää.
HSKH:ssa on myös tehoryhmä, johon valitaan vuosittain n. 20 koirakkoa. Nämä koirakot harjoittelevat joka toinen viikko n. kolme kouluttajaa per vuosi -tahdilla (yksi kouluttaja syksyn, toinen talven, kolmas kevään). Esimerkiksi tällä kaudella ryhmän kouluttajina on ollut Jenna Caloander, Ville Liukka ja Janne Karstunen. Ryhmään on erillinen haku kerran vuodessa (kesällä) ja siihen osallistuvilla on eri velvoitteet kuin normaaliryhmissä harjoittelevilla.