IN MEMORIAM

Fin Ava & Fin Ava-H & Sw Ava & Fin Mva V-03 Biba

23.12.2001-1.9.2014
emä: Ena Certisa
isä: Mali
kasvattaja: Branko Simic, Bjelovar, Kroatia

Sukutaulu

Agility maksi 3:
Suomen Agilityvalio (Fin Ava)
20 nollavoittoa
30 kpl muita mitalisijoja
SM-kultaa Tamskin joukkueessa 2009
Piirinmestari 2007-2008
SM-kisoissa ja MM-karsinnoissa 2008
Tamskin Vuoden Maksi-Agilitykoira 2007
1st Choice-Cup jaettu 1. sija 2007
PiirM-1 joukkueessa 2007
SM-kisoissa 2006-2007
MM/PM-karsinnoissa 2006
PiirM-joukkueessa pronssia 2006
Tamskin Vuoden Maksi-Agilitykoira 2, 2006
PiirM-joukkueessa kultaa 2005
SM-kisoissa ja MM/PM-karsinnoissa 2005

Näyttelyt:
Esitetty 7 kertaa joista saldona:
Jun EH1, 3 x Jun ERI1
2 x Avo EH1, Avo ERI1
4 x Sert & 4 x ROP, Cacib, Voittaja-03
Suomen muotovalio (Fin Mva)

Puubilla on 2 pentuetta:
"Tohtori Sykerön Seikkailut"
(6u+3n), isä Mawlch Grom, syntynyt 14.12.2006:
urokset: Tuus Avaruuskatti, Tuus Matomobiili, Tuus Pumpum-raketti, Tuus Hymykone, Tuus Tohtori Sykerö, Tuus Vekkuliverstas
nartut: Tuus Paniikkipilleri, Tuus Laventelilulla, Tuus Tikittäjä

"Harry Potter"
(5u+4n), isä Fin Mva JV-06 V-06 Mawlch Satir, syntynyt 10.4.2009:
urokset: Tuus Puuskupuh, Tuus Argus Voro, Tuus Sirius Musta, Tuus Rohkelikko, Tuus Kuhnusarvio
nartut: Tuus Akromantella, Tuus Hiinokka, Tuus Lovekiva, Tuus Kissimyyr

IN MEMORIAM

Fin AVA Tuus Archie Bunker "Sipowicz"

7.3.2002-4.4.2011

kuolinsyy: eutanasia (diagnosoitu leukemia)

kasv. Tarja Uuskivi & Tommi Raita-aho

Sukutaulu

Agility:
* Midi 3
* Suomen agilityvalio (Fin Ava)
* 6 voittoa tuloksella 0
* Häme Cupin voitto 2008
* Useita mitalisijoja 2008
* PiirM-3 2008
* 1st Choice Cup 2008, sij. 2
* PON-Agilitymestari 2006-2008
* MM-ja SM-nollat kasassa vuodelle 2009
* Tamskin Vuoden Midi-Agilitykoira 3/2007
* PiirM-2 joukkuekisassa 2007 (TamSK)
* Pohjois-Häme Cupin voittaja 2006
* PiirM-5 2006
* Joukkuepiirinmestari 2006
* MM-karsinnoissa 2007
* SM-kisoissa 2006-2007
* Vuoden 2006 Paras Agility PON
* Tamskin Vuoden Midi-Agilitykoira 3/2006

Näyttelyt:
R Hämeenlinna 19.10.2008, Saija Juutilainen, Suomi: Avo H
R Harjavalta 08.06.2008, Pjort Krol, Puola: Avo Eri1, Pu1, Sert, ROP --> Suomen Agilityvalio
Kv Tampere 15.3.2003, Ann Arch, Iso-Britannia: Jun Eri1, vara-sert
Näyttelyarvostelu

PON-katselmus 17.8.2002 (epävirallinen):
BIS2-pentu

Etsivä Sipowicz

Nomen est omen, eli Sipowiczin kohdalla olisi nimivalintaa kenties kannattanut miettiä hetken aikaa. Sipowicz on nimittäin kuin ilmetty tv-kaimansa NYBD Bluen kovaotteinen ja herkästi hermostuva Andy Sipowicz. Kuten tv-kaimansa, myös tämä karvainen versio on täysverinen poliisi joka jakaa oikeutta ja työntyy myös sinne missä häntä vähiten kaivataan. Kotiväelle Sipowicz näyttää myös herkemmän puolensa ja viihtyy rapsuteltavana ja paijattavana aina siihen asti kunnes poliisintyöt taas kutsuvat.

Sipowicz on siis luonteeltaan suojeleva ja erittäin jääräpäinen. Kotipihan Sipowicz tyhjentää vieraista ihmisistä ja eläimistä ja muiden urosten uhittelu on kuin musiikkia Vitsisipon korvaan. Täältä pesee ja linkoaa. Sipowicz on paitsi poliisi myös hengenpelastaja, joka vahtii silmä kovana perheemme lasten perään kun nämä ovat uimassa. Sipowiczilla on erityisen lämmin suhde poikamme Viliveikon kanssa. Ulkopuolisen silmään saattaa kaksikon meno näyttää turhan raisulta, mutta jokin käsittämätön sielujen sympatia näillä kaveruksilla on keskenään...

Rankan poliisintyön ja rantavahdin toimien ohella Sipowicz kuluttaa päiviään myös lastenvahtina. Ja todellakin, vahtina. Sipowicz erottaa riitapukarit toisistaan, ei siedä tönimistä, tuuppimista, ryntäilyä eikä kiljumista. Myös liian lähekkäin tanssiminen on Sipon mielestä kiellettyä.

Kuntoaan Sipowicz pitää yllä kisaamalla agilitya midi 3-luokassa hienoin tuloksin. Sipowicz on Suomen agilityvalio ja sillä on useita palkintopallisijoituksia 3-luokasta. Vuoden 2007 piirinmestaruusjoukkueessa Sipowicz oli hopealla ja se keräsi jo hyvissä ajoin syksyllä SM-ja MM-nollat jotka oikeuttavat karsintoihin vuonna 2008. Piirinmestaruuskisoissa 2006 Sipowicz ylsi yksilökisassa hienosti viidennelle sijalle ja joukkuekisassa pokkasi upeasti kultaa. SM-kisoissa ja MM/PM-karsinnoissa jässikkä on kisannut myös. Kisapaikoilla Sipowicz käyttäytyy yleensä herrasmiehen tavoin, mitä nyt joskus on näytetty mm. belggarille mistä kana pissii.

Sipowicz on käynyt pyörähtämässä kerran näyttelyssä ollessaan vielä juniori. Tuomisina vara-sert, mutta tarkoituksena on keväällä/kesäällä 2008 lähteä näytille enemmänkin mikäli vaan turkki saadaan hyvään kuntoon. Sipowicz on innokas uimari, joten turkki on pidetty kesäkuosissa ja onhan se mukavampi kirmata agilityratoja kevyessä "vaatetuksessa". Ulkomuodoltaan Sipowicz on komea ja maskuliininen. Agiharrastus on kasvattanut pojan hauiksen hurjiin mittoihin ja pigmentti on myös varsin bueno.

Lita

In Memoriam

Fin Ava & Mva Flinkbein Elita 1.2.1994 - 19.6.2007

Sukutaulu

Agility:
Midi 3
Suomen Agilityvalio (Fin Ava)
PiirM-3 2006
PON Agilitymestari 2, 2006
Piirinmestari 2004
Joukkuesuomenmestaruus 2002
Useita joukkuepiirinmestaruuksia
PON Agilitymestari useita kertoja (esim. 1998 - 2000, 2003 - 2005)
Paras Agility PON useina vuosina (esim. 2003 - 2005)
Unkari 7-8.9.2002 avoin mestaruuskisa, hopea lipsahti ohjaajan virheeseeen... lopullinen sijoitus todennäköisesti 12.

Tottelevaisuus:
Voittajaluokka

Näyttelyt:
Fin Mva
RYP 5
Cacib

MEGA-PON 2001

(mukana agility, tottelevaisuus ja näyttelyt)

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
voin kulkea rajalla ajattomuuden
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä

Fin Ava Tuulihaukan Aniol "Anjo"

Alkuperäinen kirjoitus PON-sivujen juttupalstalla, mistä lainaus:

"Nyt kun vähitellen on pahemmasta shokista selvinnyt, niin voin koittaa jotain kirjoittaa Anjon poismenosta, vaikka vieläkin on tunteet pahasti pinnassa :-(

Ensinnäkin haluan kittää kaikkia kannustavista ja osaaottavista viesteistä, ilman niitä ei varmasti olisi niin hyvin jaksanut kestää kaikkea tätä surun keskellä. Näitä kaikkia onneksi olemme saaneet kaikilta tutuilta, myös PON-yhteisöön kuulumattomilta, Anjon kyllä tuntuu muistavan kaikki "koirapiiriläiset".

Anjolla alkoi olla epämääräistä vuotoa, jota epäiltiin hormonaaliseksi, eli juoksut sekaisin. Pahin mitä epäiltiin oli märkäkohtu, jonka vuoksi Anjolle päätettiin (lääkärinkin suosituksesta) tehdä kohdun poisto. Mutta kun leikkaukseen mentiin, niin paljastuikin paljon traagisempaa. Lääkäri huomasi jo ennen leikkausta, Anjon rauhoituksen jälkeen pöydällä, epämääräisen "kyhmyn" mahassa. Muutenhan lääkäri olisi "rutiini leikkauksen" aikana minut päästänyt omille teilleni ja koira olisi pitänyt hakea noin tunnin kuluttua. Vieläkään en osannut pelätä mitään vakavaa, mutta avauksen jälkeen Anjon vatsaontelo oli verta täynnä ja sieltä löytyi noin nyrkin kokoinen kasvain joka oli jo puhjennut verta vuotavaksi. Lisäksi sieltä löytyi pari pienempää kasvainta. Lääkärin tuomio oli tyly: mitään ei ole tehtävissä. Hän ei ainostaan ehdottanut eutanasiaa, vaan suorastaan vaati sitä ihmetellen miten Anjo oli voinut olla niin hyvässä kunnossa (samaa tietenkin itsekin ihmettelin). Elinaikaa kun ei kuulemma olisi ollut kuin muutamissa päivissä enää. Tätä olisi ollut vaikea uskoa, koska samana päivänäkin Anjo oli ollut tosi energinen ja pirteä, eikä mitään merkkiä vakavammista ongelmista ollut. Mutta kun näki kaiken, niin päätös oli nopea, vaikka vaikea, mutta varmaankin oikea, Anjo oli päästettävä ikuiseen lepoon, jossa ei enää vatsan kasvaimet vaivaa.

Anjon taistelijaluonteesta tämäkin kertoi paljon, se ei turhista valitellut. Lääkäri ei tiennyt, että koskaan olisi sisäinen verenvuoto näin ulospäin tullut. Ja Anjo eli silti täyttä elämää loppuun asti! Näin ollen helpottaa tieto, että tosiaankin Anjo sai elää koko elämänsä niinkuin halusi, eikä sairaana päivääkään. Jos kasvaimesta olisi etukäteen tiennyt, olisi varmaankin Anjon viimeisiä päiviä surkuteltu, eikä se olisi päässyt elämään aktiivista elämää loppuun asti. Anjo sai kuolla "saappaat jalassa". Tämä oli täydellinen shokki meille, mutta varmaan Anjolle hyvä loppu.

Anjon alkavasta sairaudesta ei tosiaan päällepäin huomannut mitään, jälkikäteen kyllä jotain merkkejä saattaa myöhemmin huomata, mutta ei mitään noin vakavaa. Keväällä Anjo tuntui vanhentuneen vähän liikaa lyhyessä ajassa, mutta silti se tuntui olevan aina oma energinen itsensä. Kaikki näytti vain normaalilta koiran vanhenemiselta, olihan Anjo täyttänyt 11 v. jo talvella. Mutta kuten Majka jo mainitsikin, heinäkussa Anjo oli agirodussa, ja oli siellä täysin oma itsensä ja teki agility-radalla hienon suorituksen. Nyt kun katselin tuloksia, niin jopa agirodun voittajajoukkueessa kaksi koirakkoa teki huonomman suorituksen kuin Anjo, tuntuu aika uskomattomalta suoritukselta Anjolta, jolla varmasti silloin jo "jäysi" paha kasvain sisuskaluja. Mutta Anjo todella rakasti toimintaa yli kaiken. Ja Anjolla oli varmasti kipukynnys äärettömän korkea, täytyy vain toivoa, että se mitä ei näyttänyt, ei pahoin iteäänkään vaivannut.

Vielä kaksi viikkoa ennen kuolemaansa Anjo kävi agilitykisoissa, missä suoritti sielläkin radan puhtaasti, mutta alle 3 sekuntia yliakaa, siitä (kun Anjo oli niin nopea aina) huomasi että Anjo ei ole ihan kunnossa, mutta silloinkin, kuten sanottu, ei mitään vakavampaa, kuin alkava märkäkohtu, osattu epäillä. Sielläkin kun olii usemapia koiria, jotka oli kuitenkin Anjoa hitaampia. Jälkikäteen tietenkin kaikki on selvempää. Mutta silloinkin Anjo nautti tekemisestä yli kaiken... Anjo oli elämäni ensimmäinen ikioma koira ja elämäni koira, toista vastavaa ei varmasti tule. Olisimme halunneet niin pitää Anjon vielä eläkepäivinäänkin keskuudessamme, mutta niin ei käynyt. Ehkä sitten parempi Anjon kannalta, kun Anjo rakasti toimintaa aina, vaikka niiden välissä kyllä sohvalla makoilukin maistui. On tämä ollut niin raskasta täällä meille kaikille... varsinkin meidän Sanna 4v. itki syvästi ja pitkään Anjon poismenoa, onneksi lapset tuntuvat pystyvän jatkamaan elämää niin hyvin kaikesta huolimatta, jo samana iltana Anjon hautajaisten jälkeen Sannakin pystyi leikkimään omia leikkejään normaalisti, kun vanhemmat olivat vieläkin aika shokissa.

Anjo oli koira johon voi luottaa 100%:sti. Anjon toimintatarmo ja pelottomuus vakuutti jokaisen, joka Anjon sai tuntea. Anjo ei ollut vain täydellinen harrastuskaveri, vaan kaikessa tavallisessakin elämässä koira, jota vain saa hakea. Anjo eli kaikessa mukana aina täydestä sydämestään eikä koskaan pettänyt. Luonteeltaan mielestäni Anjo, oli kuten PON pitääkin olla, eli aina valmis kaikkeen. Olisin voinut kuvitella toisenlaisessa elämässä Anjon tarmokkaasti paimentavan lampaita Puolan alangoilla. Harmittavasti Anjosta ei tullut koskaan äitiä kilpirauhas-sairauden syystä. Muuten niin haluaisin nähdä tulevissa PON-sukupolvissa edes vähän Anjon peräksiantamatonta luonnetta (vaikka tietenkin toista Anjoa ei mitenkään koskaan voi tulla).

Anjo lepää nyt lähellä lempipaikkaansa, eli rinnettä mökillä missä sai juosta mielin määrin ja pulahtaa välillä uimaan. Anjon kirsun vieressä on lohtuna veljensä Touhon perintölelu. Lepää rauhassa rakas Anjo! Me emme tule koskaan sinua unohtamaan!"