|
Historiaa
Ensimmäiset maininnat kroatianpaimenkoirasta "Canis pastoralis
croaticus" löytyvät jo vuodelta 1374 ja 1700-luvulta peräisin olevat
kuvaukset rodusta pitävät hyvin paikkansa vielä tänäkin päivänä.
Kroatianpaimenkoira ei siis ole merkittävästi ominaisuuksiltaan
vuosisatojen saatossa muuttunut. "Rodun isä" Dr. Stepjan Romic
aloitti systemaattisen jalostustyön rodun parissa vuonna 1935 ja
ensimmäisen kerran kroatianpaimenkoira esiintyi kansainvälisessä
koiranäyttelyssä Zagrebissa vuonna 1949. FCI:n hyväksynnän rotu sai
vuonna 1969.
Tunnusomaista
Kroatianpaimenkoira (Hrvatski ovcar) kuuluu samaan sukuun kuin mudi,
pumi ja puli. Rotu muistuttaakin paljolti mudia. Suurimmat erot näiden
kahden rodun välillä liittyvät väriin ja kokoon. Kroatianpaimenkoirat
ovat pääväriltään aina mustia, vaikkakin pienet valkoiset merkit
kaulassa, ryntäässä ja rintakehän alapuolella ovat sallittuja.
Kooltaan kroatianpaimenkoirat, sekä urokset että nartut, ovat
rotumääritelmän mukaan 40 - 50 cm. Tosin tänä päivänä näkee myös
selvästi edellä mainittua kookkampia koiria - tämä saattaa johtua
entistä paremmasta ravinnosta ja helpommasta elämästä. Rodun sisällä
tosin esiintyy suurta kokovaihtelua; myös alle 40 cm yksilöitä
esiintyy.
Kroatianpaimenkoiralle on tyypillistä ns. kettumainen naama. Karvat
naamassa ja raajojen etuosassa on suoraa ja tiheää. Selässä karva on
7-14 cm pitkää, laineikasta tai kiharaa. Turkki on erittäin
helppohoitoinen ja vaatii ainoastaan harjauksen silloin tällöin.
Tyypillisesti kroaattipentujen hännät typistetään hyvin lyhyiksi.
Pentuja syntyy kaiken mittaisilla hännillä; luonnontöpöinä (ei
ensimmäistäkään nikamaa), töpöhäntäisinä, lyhyt- ja
puolipitkähäntäisinä sekä täyspitkällä hännällä. Luonnontöpöhäntäisinä
syntyvät pennut ovat erittäin harvinaisia ja haluttuja. Mikäli
koiralla on täyspitkä häntä, kiertyy se yleensä selän päälle liikkeessä.
Kroatianpaimenkoira on paimenkoira joka vartioi ja
paimentaa karjaa. Yhä tänä päivänä rotua käytetään paimennustehtävissä
kotimaassaan, mutta se on saavuttanut suosiota myös koti- ja
perhekoirana sekä monipuolisena harrastuskoirana. Kroatianpaimenkoira
on yhä edelleen melko harvinainen kotimaansa ulkopuolella, mutta sen
menestys eri lajeissa (agility, palveluskoirakokeet,
pelastuskoirakokeet) on ansaitusti huomioitu ympäri maailmaa. Rodun
saavutukset eri lajeissa ovat kansainvälistä kärkitasoa.
Luonne ja käyttäytyminen
Kroatianpaimenkoira on energinen, toimelias, innostunut ja eloisa
koira joka on helppo kouluttaa. Sillä on hyvä muisti ja se omaksuu
asioita hetkessä. Tämä pätee myös huonojen tapojen kohdalla. Kroaatti
oppii ja omaksuu helposti myös ei-toivottuja tapoja. Niinpä
kroaattipennun kanssa pitää alusta pitäen toimia johdonmukaisesti ja
päättäväisesti. Muussa tapauksessa se nappaa johtajuuden rivakasti
itselleen.
Varautuneisuus vieraita ihmisiä, eläimiä ja asioita kohtaan on
tyypillistä rodulle. Tosin selkeä arkuus ja pelokkuus ei ole
toivottavaa. Rodussa esiintyy varautuneisuuden suhteen hyvin erilaisia
koiria; toiset ovat erittäin avoimia ja sosiaalisia ja jotkut eivät
päästä vierasta ollenkaan lähelleen. Tärkeää onkin, että pentua
sosiaalistetaan alusta pitäen. Tätä seikkaa tuskin voi liiaksi
kroaatin kohdalla painottaa. Nopeana oppijana kroaatti hoksaa pian,
ettei uudet asiat ole välttämättä ollenkaan hassumpia. Mikäli kuitenkin
sosiaalistaminen pentuaikana unohtuu, on tilannetta hankala myöhemmin
enää korjata. Mutta kuten sanottu, osa koirista on erittäin avoimia ja
sosiaalisia.
Kroatianpaimenkoirat elävät keskimäärin 13-14 vuotiaksi, joten ne ovat
melko pitkäikäisiä. Kroatialaisten kasvattajien mukaan rodussa ei
esiinny erityisiä rodulle ominaisia sairauksia tai vikoja. Rotu on
kestävä, vähän sairasteleva ja käyttää ravinnon hyvin hyödykseen.
Tutkittua tietoa kroatianpaimenkoirasta ei vielä toistaiseksi ole
paljoa saatavilla. Lonkkatilanne vaikuttaisi kuitenkin tiedossa
olevien tutkimusten valossa hyvältä.
Kroatianpaimenkoiran rotumääritelmä suomeksi
Kroatianpaimenkoira ja Agility
Agility on kehitetty koiranäyttelyn "täytelajista" vauhdikkaaksi
koiraurheiluksi joka tempaa katsojan mukaansa. Suomessa agilitya
nähtiin ensimmäisen kerran Helsingin Messukeskuksessa näyttelyn
yhteydessä vuonna 1986.
Ohjaajan tehtävänä on saada ohjattua koiransa virheettömästi ja
ihanneajan puitteissa radan läpi. Kuullostaa helpommalta kuin onkaan!
Rata muodostuu erilaisista esteistä; hypyistä, kontaktiesteistä,
tunnelista, pujottelusta jne. Aikojen saatossa myös jotkut esteet
(kavaletit, vesieste) ovat kokonaan poistuneet kisaradoilta.
Kroatianpaimenkoira on kuin luotu agilityyn. Sen kevyehkö olemus,
korkeat raajat ja luontainen halu toimia, tekevät sitä mainion
kisakoneen. Tyypillisesti kroaatin saa opetettua kääntymään melko
helposti ja useimmilla kroaateilla on luonnostaan erinomainen
hyppytekniikka. Tästä syystä kisaaminen maksiluokassa ei ole
kroaatille ongelma. Maksiluokassa koosta on etua, joten lähemmäs 50 cm
tai sitä isommat koirat (kuitenkin kevyet) ovat fyysisiltä
ominaisuuksiltaan etuasemassa. Kroaatteja löytyy myös mediluokassa,
mutta pääsääntöisesti siis makseissa.
Yleensä ongelmana ei ole koiran nopeus, vaan ohjaajan kyvyttömyys
selvitä nopean koiran mukana. Vauhtia ja intoa ei tulisi kuitenkaan
tappaa. Kroaatti oppii hyvin nopeasti, mutta se myös vaatii
ohjaajaltaan paljon. Pienikin virheliike ja koira karkaa väärälle
esteelle. Agilityharjoittelu kannattaakin tehdä mahdollisimman
monipuoliseksi, vaihdella harjoituskuvioita vähän väliä, jottei koira
opi että "tämä suoritetaan aina näin". Myös toistot, motivointi ja
palkitseminen ovat tärkeitä. Toisille koirille paras palkinto on
makupala tai taisteluleikki, toisille ohjaajan rapsuttelut ja hellittelysanat.
Kroatianpaimenkoira on harvinainen rotu kotimaansa rajojen
ulkopuolella, mutta erityisesti agility-ihmiset eri puolilta Eurooppaa
ovat löytäneet kroaatin omakseen. Agilityn MM-kisoissa on useana
vuonna peräkkäin saatu ihastella kroaattien vauhdikasta menoa.
Erityisen mieleenpainuva kisa-kroaatti on Drava Certisa "Cita", joka
kellottaa kisassa kuin kisassa nopeimpia aikoja ohjaajansa Alen
Marekovicin kanssa. Vuonna 2005 Miska Certisa "Miska" sijoittui
hienosti MM-kisoissa Portugalissa yhdeksänneksi. Miskaa ohjaa
kroatialainen Tanja Janes. Samainen Miska on tehnyt hienoa
harrastus-peeärrää rodulle muutenkin. Se on mm. osallistunut
suojeluskokeeseen saaden koulutustunnuksen IPO1. Pelastushaussa Miska
kisasi hienosti pronssille 2005. Kroatian maksijoukkue voitti
joukkuekultaa Sveitsin Baselissa 2006 ylivoimaisesti. Joukkueessa
kisasi myös edellä mainittu monitoimi-kroaatti Miska.
Tässä lista (tod.näk. puutteellinen) vuonna 2008 agilitya kisaavista
kroaateista meillä ja maailmalla:
|