Kroatianpaimenkoira -info - Tuus Kennel

! ENGLISH !    English

Last modified: Fri Aug 8 21:16:49 EEST 2008
----------------------------------------------------------------------



Etusivu
Tuus Kennel
Yhteystiedot
Uutisia  !Päivitetty!
Pentuja  !Päivitetty!
Piin pentuwebcam  !Päivitetty!
Omat koirat
Pentueet
PON-info
Kroaatti-info
Galleria
In Memoriam
YouTube videot
Vieraskirja

Linkit

KROAATTI-INFO

[Ena Certisa, photo]
Ena Certisa "Seka"

Historiaa

Ensimmäiset maininnat kroatianpaimenkoirasta "Canis pastoralis croaticus" löytyvät jo vuodelta 1374 ja 1700-luvulta peräisin olevat kuvaukset rodusta pitävät hyvin paikkansa vielä tänäkin päivänä. Kroatianpaimenkoira ei siis ole merkittävästi ominaisuuksiltaan vuosisatojen saatossa muuttunut. "Rodun isä" Dr. Stepjan Romic aloitti systemaattisen jalostustyön rodun parissa vuonna 1935 ja ensimmäisen kerran kroatianpaimenkoira esiintyi kansainvälisessä koiranäyttelyssä Zagrebissa vuonna 1949. FCI:n hyväksynnän rotu sai vuonna 1969.

Tunnusomaista

Kroatianpaimenkoira (Hrvatski ovcar) kuuluu samaan sukuun kuin mudi, pumi ja puli. Rotu muistuttaakin paljolti mudia. Suurimmat erot näiden kahden rodun välillä liittyvät väriin ja kokoon. Kroatianpaimenkoirat ovat pääväriltään aina mustia, vaikkakin pienet valkoiset merkit kaulassa, ryntäässä ja rintakehän alapuolella ovat sallittuja.

Kooltaan kroatianpaimenkoirat, sekä urokset että nartut, ovat rotumääritelmän mukaan 40 - 50 cm. Tosin tänä päivänä näkee myös selvästi edellä mainittua kookkampia koiria - tämä saattaa johtua entistä paremmasta ravinnosta ja helpommasta elämästä. Rodun sisällä tosin esiintyy suurta kokovaihtelua; myös alle 40 cm yksilöitä esiintyy.

Kroatianpaimenkoiralle on tyypillistä ns. kettumainen naama. Karvat naamassa ja raajojen etuosassa on suoraa ja tiheää. Selässä karva on 7-14 cm pitkää, laineikasta tai kiharaa. Turkki on erittäin helppohoitoinen ja vaatii ainoastaan harjauksen silloin tällöin.

Tyypillisesti kroaattipentujen hännät typistetään hyvin lyhyiksi. Pentuja syntyy kaiken mittaisilla hännillä; luonnontöpöinä (ei ensimmäistäkään nikamaa), töpöhäntäisinä, lyhyt- ja puolipitkähäntäisinä sekä täyspitkällä hännällä. Luonnontöpöhäntäisinä syntyvät pennut ovat erittäin harvinaisia ja haluttuja. Mikäli koiralla on täyspitkä häntä, kiertyy se yleensä selän päälle liikkeessä.

Kroatianpaimenkoira on paimenkoira joka vartioi ja paimentaa karjaa. Yhä tänä päivänä rotua käytetään paimennustehtävissä kotimaassaan, mutta se on saavuttanut suosiota myös koti- ja perhekoirana sekä monipuolisena harrastuskoirana. Kroatianpaimenkoira on yhä edelleen melko harvinainen kotimaansa ulkopuolella, mutta sen menestys eri lajeissa (agility, palveluskoirakokeet, pelastuskoirakokeet) on ansaitusti huomioitu ympäri maailmaa. Rodun saavutukset eri lajeissa ovat kansainvälistä kärkitasoa.

Luonne ja käyttäytyminen

Kroatianpaimenkoira on energinen, toimelias, innostunut ja eloisa koira joka on helppo kouluttaa. Sillä on hyvä muisti ja se omaksuu asioita hetkessä. Tämä pätee myös huonojen tapojen kohdalla. Kroaatti oppii ja omaksuu helposti myös ei-toivottuja tapoja. Niinpä kroaattipennun kanssa pitää alusta pitäen toimia johdonmukaisesti ja päättäväisesti. Muussa tapauksessa se nappaa johtajuuden rivakasti itselleen.

Varautuneisuus vieraita ihmisiä, eläimiä ja asioita kohtaan on tyypillistä rodulle. Tosin selkeä arkuus ja pelokkuus ei ole toivottavaa. Rodussa esiintyy varautuneisuuden suhteen hyvin erilaisia koiria; toiset ovat erittäin avoimia ja sosiaalisia ja jotkut eivät päästä vierasta ollenkaan lähelleen. Tärkeää onkin, että pentua sosiaalistetaan alusta pitäen. Tätä seikkaa tuskin voi liiaksi kroaatin kohdalla painottaa. Nopeana oppijana kroaatti hoksaa pian, ettei uudet asiat ole välttämättä ollenkaan hassumpia. Mikäli kuitenkin sosiaalistaminen pentuaikana unohtuu, on tilannetta hankala myöhemmin enää korjata. Mutta kuten sanottu, osa koirista on erittäin avoimia ja sosiaalisia.

Kroatianpaimenkoirat elävät keskimäärin 13-14 vuotiaksi, joten ne ovat melko pitkäikäisiä. Kroatialaisten kasvattajien mukaan rodussa ei esiinny erityisiä rodulle ominaisia sairauksia tai vikoja. Rotu on kestävä, vähän sairasteleva ja käyttää ravinnon hyvin hyödykseen. Tutkittua tietoa kroatianpaimenkoirasta ei vielä toistaiseksi ole paljoa saatavilla. Lonkkatilanne vaikuttaisi kuitenkin tiedossa olevien tutkimusten valossa hyvältä.

Kroatianpaimenkoiran rotumääritelmä suomeksi

Kroatianpaimenkoira ja Agility

Agility on kehitetty koiranäyttelyn "täytelajista" vauhdikkaaksi koiraurheiluksi joka tempaa katsojan mukaansa. Suomessa agilitya nähtiin ensimmäisen kerran Helsingin Messukeskuksessa näyttelyn yhteydessä vuonna 1986.

Ohjaajan tehtävänä on saada ohjattua koiransa virheettömästi ja ihanneajan puitteissa radan läpi. Kuullostaa helpommalta kuin onkaan! Rata muodostuu erilaisista esteistä; hypyistä, kontaktiesteistä, tunnelista, pujottelusta jne. Aikojen saatossa myös jotkut esteet (kavaletit, vesieste) ovat kokonaan poistuneet kisaradoilta.

Kroatianpaimenkoira on kuin luotu agilityyn. Sen kevyehkö olemus, korkeat raajat ja luontainen halu toimia, tekevät sitä mainion kisakoneen. Tyypillisesti kroaatin saa opetettua kääntymään melko helposti ja useimmilla kroaateilla on luonnostaan erinomainen hyppytekniikka. Tästä syystä kisaaminen maksiluokassa ei ole kroaatille ongelma. Maksiluokassa koosta on etua, joten lähemmäs 50 cm tai sitä isommat koirat (kuitenkin kevyet) ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan etuasemassa. Kroaatteja löytyy myös mediluokassa, mutta pääsääntöisesti siis makseissa.

Yleensä ongelmana ei ole koiran nopeus, vaan ohjaajan kyvyttömyys selvitä nopean koiran mukana. Vauhtia ja intoa ei tulisi kuitenkaan tappaa. Kroaatti oppii hyvin nopeasti, mutta se myös vaatii ohjaajaltaan paljon. Pienikin virheliike ja koira karkaa väärälle esteelle. Agilityharjoittelu kannattaakin tehdä mahdollisimman monipuoliseksi, vaihdella harjoituskuvioita vähän väliä, jottei koira opi että "tämä suoritetaan aina näin". Myös toistot, motivointi ja palkitseminen ovat tärkeitä. Toisille koirille paras palkinto on makupala tai taisteluleikki, toisille ohjaajan rapsuttelut ja hellittelysanat.

Kroatianpaimenkoira on harvinainen rotu kotimaansa rajojen ulkopuolella, mutta erityisesti agility-ihmiset eri puolilta Eurooppaa ovat löytäneet kroaatin omakseen. Agilityn MM-kisoissa on useana vuonna peräkkäin saatu ihastella kroaattien vauhdikasta menoa. Erityisen mieleenpainuva kisa-kroaatti on Drava Certisa "Cita", joka kellottaa kisassa kuin kisassa nopeimpia aikoja ohjaajansa Alen Marekovicin kanssa. Vuonna 2005 Miska Certisa "Miska" sijoittui hienosti MM-kisoissa Portugalissa yhdeksänneksi. Miskaa ohjaa kroatialainen Tanja Janes. Samainen Miska on tehnyt hienoa harrastus-peeärrää rodulle muutenkin. Se on mm. osallistunut suojeluskokeeseen saaden koulutustunnuksen IPO1. Pelastushaussa Miska kisasi hienosti pronssille 2005. Kroatian maksijoukkue voitti joukkuekultaa Sveitsin Baselissa 2006 ylivoimaisesti. Joukkueessa kisasi myös edellä mainittu monitoimi-kroaatti Miska.

Tässä lista (tod.näk. puutteellinen) vuonna 2008 agilitya kisaavista kroaateista meillä ja maailmalla:

Alankomaat:
- Mawlch Seka "Kahlen", maksi1

Kroatia:
- Kal Con Maige "Rudi", maksi 2
- Drava Certisa "Cita", maksi3
- Edo Certisa "Edi", maksi3
- Miska Certisa "Miska", maksi3

Slovakia:
- Mawlch Gera "Gera", maksi3

Slovenia:
- Mawlch Graa "Graa", maksi2
- Mawlch Grom "Grom", maksi2
- Mawlch Shay "Shja", maksi3
- Mawlch Siva "Siva", maksi1
- Panta Rhei Certisa "Rhei", maksi2
- Sara Certisa "Ajka", maksi2
- Saba Certisa "Saba", maksi2

Suomi:
- Biba "Puubi", maksi3
- Mawlch Satir "Satiainen", maksi3
- Takkutukan Eliksiiri "Matti", maksi1
- Tuus Paniikkipilleri "Pimpo", maksi1
- Tuus Tikittäjä "Tiuku", maksi1
- Tuus Tohtori Sykerö "Myyrä", maksi1

Unkari:
- Kaj Con Maige "Kaj", maksi1

[Ajka, photo]

Sara Certisa


[Grom, photo]

Mawlch Grom