Jutun lähetti Minna ja Suvianne , Kesäkuun 30, 2014 kello: 15:15:52
Re: sm-kisatVastineena juttuun: Re: sm-kisat, jonka kirjoitti: Täsmälleen näin , Kesäkuun 30, 2014 kello: 13:36:38:
Ideaalitapauksessa ohjaaja on sporttinen, kaunis tai komea (ei auta radalla, mutta ois kivampi kattoa), fyysisesti priimakunnossa, huippukyvykäs koiran kouluttaja, kivasti pukeutunut (tämä taas katsojille), nopea ja reaktiokyky nanosekunneissa laskettava. Ja toki mukavaluontoisia.
Ja tälle ohjaajalle olisi siunaantunut seuraavanlainen koira: sopivan ikäinen, tuulennopea, notkea ja hyvä kääntymään, helposti koulutettavissa, kestää toistoja, terve, osaa irrota ja koota itsensä hypyille, kivan näköinen ja iloisesti liikkuva.
Ja varsinkin arvokisoissa radat ovat riittävän nopeita, sopivan teknisiä olematta silti liian haastavia ja toki kaikki linjat sopivia ja turvallisia koiralle.
Tuomarit taas erehtymättömiä, hymyileviä, voisivat hekin olla silmälle kivoja kattella, aina positiivisia, aina oikeudenmukaisia.
Ja kisa-alueet viihtyisiä, pohjat hyviä ja joustavia ja aurinko paistaa, mutat ei ole liian kuuma.Ja kaikkea tätä odotellessa me pikkaisen ylipainoiset, niitä sporttisia lapsia tehneet tantat, (joiden koirankoulutuskyvyissäkin määrä usein korvaa laadun) aina silloin tällöin onnistumme kiilaamaan jopa ihan kärkeen. Ihan niillä fyysisillä juoksuradoillakin. Toki menoa ei ole niin kiva kattella, kun on sitä painoa, ei ole sitä nopeutta muuta kuin ajatuksissa, kädet huitoo ja suu käy. Elämän epäreiluuden takia vaan meille saattaa osua superkoira, joka pystyy kompensoimaan ohjaajan epätäydellisyyden. Ja katsoisin itselläni olevan täyden oikeuden puutteistani huolimatta nauttia agilitystä, asettaa kovia tavoitteita ja harrastaa tätä upeaa lajia. Menestyäkin. Ja osallistua näihin arvokisoihinkin. Jos se urheilustatus tähän kaatuu, mun puolesta menköön!