Jutun lähetti Kenen etu? , Elokuun 10, 2009 kello: 10:46:11
Re: Juoksuiset koiratVastineena juttuun: Re: Juoksuiset koirat, jonka kirjoitti: N.N. , Elokuun 8, 2009 kello: 00:03:51:
N.N. kirjoitti:
» Samaa mieltä, kyllä pitäisi juoksuisten narttujen kisaaminen sallia, vaikka sitten luokan viimeisenä ja tosiaan vaikka oma alue, jossa pysyisi kehän ulkopuolella. Menee iso osa parhaasta kisakaudesta joka vuosi nyt hukkaan kun koira säännönmukaisesti ajoittaa juoksunsa kesän tiheimmän kisaputken kohdalle... Eipä tulisi peruutuksiakaan kisoihin niin paljon kun juoksu ei olisi enää syy yllättävälle poisjäännille (kätevä tekosyy kyllä menisi siinä hukkaan, kun ei vaadi eläinlääkärintodistusta kuten sairastuminen - no joo, vitsit vitsinä ;).» Samoin pitäisi seuroissa sallia myös juoksuisten treenaaminen, siinäpähän uroksetkin tottuisivat samalla eikä olisi sitten niin iso ongelma kisoissakaan. Kyllä pk-puolellakin treenaavat juoksuiset ihan samalla tavalla kuin muutkin, eikä siellä mitään ongelmia ole, miksi sitten agilityssä tällainen hässäkkä asiasta?! Näyttelyt sinänsä hieman eri asia, sillä siellä koirat ovat kytkettyinä. Kyllä meillä ainakin samassa ryhmässä treenaa uroksia, jotka eivät välitä tuon taivaallista oli juoksuinen narttu mukana tai ei (treenien ulkopuolella testattua), joten eiköhän siihen muutkin urokset kykenisi.
Nyt käsi sydämelle ja kysymään, kenen edusta nyt keskustellaan. Ohjaajan vai koiran?
Onhan se pirullista, kun nartuille tulee juoksut eikä silloin ihminen voi itseään toteuttaa. Niin kuin kirjoitat: "menee iso osa parhaasta kisakaudesta joka vuosi hukkaan"... Kaikkea se luoja on luonutkin...
Mut, jos mietitään koirien etua ko. tilanteessa. Mulla on ollut yksi uros, joka oli päässyt astumisen makuun. Kun naapurin "neidillä" oli aika "parhaimmillaan", meidän niin muuten rauhallinen uros pisti macho-vaiheen päälle. Jos olisin tuollaisen kanssa lähteynyt esim. kisoihin tai harkkoihin... voin sielunisilmin nähdä millainen härdelli siitä olisi syntynyt. Ei kukaan mukaan olisi tehnyt mitään. Tai ainakaan itse asiaa. Ja se poika kun ei luovuttanut, vaikka turpaan nartuilta tuli. Keskittyminen tulevaan rataa.... no joo....Ja toiset lähellä olevat urokset... ne kun eivät säästyneet löylytykseltä myöskään, jos kiinni pääsi. Sen verran kävi kierroksilla.
Tottumistakin harjoiteltiin, kun kotona oli 2 narttua. Halleluja niitä viikkoja. Asia ratkaistiin leikkauttamalla nartut. Kyllä tuolloin opin sen, että koira on tuossa tilanteessa niin eläin, siihen väliin ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Muuten kuin voimakeinoin.
Ei todellakaan voi olla koiran etu laittaa ohjaajan itsekkään itsensä toteuttamisen vuoksi koiraa tuollaiseen stressitilaan. Jos koira on sitä lajia, että EVVK, ei siinä mitään. Mutta, kaikki eivät ole tuollaisia. Kuka sit pysyy pois kisoista tai harkoista? Se naisiin hurahtanut uros, vaiko juoksuinen narttu ?