Jutun lähetti Katja , Elokuun 13, 2009 kello: 03:22:22
Re: Juoksuiset koiratVastineena juttuun: Re: Juoksuiset koirat, jonka kirjoitti: N.N. , Elokuun 10, 2009 kello: 20:55:51:
N.N. kirjoitti:
» Voisiko joku edelleen perustella minulle, miksi sitten pk-puolella nämä juoksuiset sekä urokset treenaavat sulassa sovussa keskenään, mutta agilityssä tämä ei toimi? Ja toisekseen, kuten joku jo edellä mainitsi, miksi sitten sm-kisoissa ja mm-karsinnoissa tämä onnistuu?
SM-kisoissa ja MM-karsinnoissa juoksuisten koirien erottaminen onnistuu, sillä kyseessä on hiukan eri kokoluokan kisat kuin jotkut perähikiän pikkukisat. Pienemmillä kisapaikoilla ei ehkä riittäisi yksinkertaisesti tilaa juoksunartuille niin, että ne pystyttäisiin pitämään erossa muista koirista ja silti niille riittäisi lämmittely- ja oleskelualuetta. Pitää myös muistaa, että tavallisissa kisoissa starttaavat myös ykkösluokkalaiset, joilla koira ei ehkä ole syttynyt lajiin vielä niin täysin, että se pysyisi hallinnassa mikäli kisapaikalla on juoksunarttuja. Jos juoksunarttujen osallistuminen kisoihin sallittaisiin, tarkoittaisi se sitä, että todennäköisesti joka kisoissa mukana olisi juoksunarttuja, jotka väistämättä levittäisivät ympärilleen vastustamattomia tuoksuja. Ne urokset, jotka reagoivat noihin tuoksuihin erittäin voimakkaasti, eivät näin ollen voisi osallistua mihinkään agilitykisoihin ikinä. Olisiko tämä sitten tasapuolista? Yhtä reilua mielestäni olisi kylvää makkaranpaloja lähtöpaikalle ja karsia siinä sitten jyvät akanoista: toisia koiria kun ne makkarat kiinnostavat enemmän kuin toisia.
Jokainen nartun agilitykoiraksi ottava tietää ihan varmasti, miten leikkaamattomalla nartulla juoksut haittaavat kisaamista. Jos asia rasittaa oikein kovasti, mikään ei ihan oikeasti estä ottamasta urosta, tai jos siltä tuntuu, leikkauttamasta koiraansa, nämä ovat ihan olemassa olevia vaihtoehtoja. Agilitykisojen henki on, että paikalla on samaan aikaan jopa satoja koiria, joka jo itsessään on koiralle lajina epänormaali tilanne, sietää täysin vieraita koiria samalla alueella. Siihen ei ole mitään tarvetta liittää voimakkaiden sukupuolihormonien vaikutuksia, ne koirat kun eivät siinä tilanteessa voi käytökselleen mitään, eikä niiden tarvitse voidakaan.Koiran lajiominaisuuksiin kuuluu, että uros on erittäin kiinnostunut nartuista sen tärppipäivinä, ja yrittää päästä narttua astumaan, lähes hinnalla millä hyvänsä, vaikka se tarkoittaisi muiden urosten tappamista. Olisi erinomaisen hienoa, jos ihmiset muistaisivat, että koiratkin ovat pohjimmiltaan vain eläimiä, vaikka niiden koulutettavuus erinomainen keskimäärin onkin.
Vuodessa on 52 viikkoa, joista ehkä noin 4-5 agilitykisoja ei järjestetä lainkaan. Jos nartulla on juoksut kahdesti vuodessa, ja ne kestävät yhteensä kuusi viikkoa, se ei voi kisata yhteensä noin kymmenen viikon aikana vuodesta. Tämä tarkoittaa, että narttu voi kisata noin 42 viikonloppua, 84 päivää, jos jokaisena päivänä juoksee kaksi starttia, niin vuoden aikana narttu voi startata 168 kisaa. Mahtaisiko tämä kuitenkin riittää? Jos tuntuu siltä että ei, niin kannattaa ihan vakavissaan miettiä mitkä ovat lajin harrastamisen motiivit ja miksi pitää olla kateellinen urosten omistajille, kun sellaisen voi kuitenkin halutessaan itsekin hankkia.
Agilityä ja pk-lajeja on aika turha vertailla keskenään, sen verran erilaisesta touhusta on mielestäni kyse. Pk-puolella koiramäärät kisoissakin ovat paljon pienemmät, koira toimii vaikkakin korkeassa "vietissä", myös padottuna, toisin kuin agilityssä. Agilityssä koira on parhaimmillaan silloin, kun se on melkein poissa lapasesta. Agilityssä rotuvalikoima on myös paljon laajempi, mukana on paljon sellaisia koiria, joiden motivointi on (ollut) vaikeampaa ja jotka eivät työskentele pakotettuina lainkaan. Agilitytreeneissä radalla saattaa olla myös useampia koiria yhtäaikaa. Pk-puolella juoksunarttu voidaan ottaa treenaamaan yksinään ja urokset laittaa siksi aikaa autoon, mutta monilla agility-yhdistyksillä on suuria kenttiä ja halleja, joissa ratoja voi olla kaksi tai kolme vierekkäin. Kuka haluaa kokeilla miten käy, jos keskimmäisellä radalla suorittaa tärppinarttu ja reunimmaisilla laidoilla urokset?
Ei ainakaan juoksuja omalle nartulleen odottava Ojansivun Katja, joka aikoo juoksujen aikaan käydä pitkillä metsälenkeillä, treenata tokoa läheisellä parkkipaikalla, kiertää uroskoirat kaukaa ja viettää oikein hauskaa juoksullista elämää. Kyllä, uskon että pystyn elämään ilman agilityä jälleen kolmen viikon ajan, ja vielä nauttimaan siitä.