Jutun lähetti Agilityn tarkoitus? , Helmikuun 18, 2009 kello: 14:14:22
Re: Lägin hallicupin tuloksetVastineena juttuun: Re: Lägin hallicupin tulokset, jonka kirjoitti: pipo , Helmikuun 17, 2009 kello: 22:22:31:
pipo kirjoitti:
»
» Pipo kiristää jokaisella ihan henkilökohtaisista syistä ja siihen ei voi vaikuttaa muut. Mielestäni kisaaminen epiksissä ja virallisissa on yhtä hauskaa, ellei hauskempaa, kuin silloin 10 vuotta sitten kun aloin kisaamaan. Nykyisin olosuhteetkin ovat valtavasti paremmat ja jokaisella on varaa hankkia itsellen sopiva pipo. Jos pipo kiristää, niin hanki isompi pipo ja pidä hauskaa agilityn parissa tai jossakin muualla, missä viihdyt paremmin.Osallistunpahan minäkin tähän keskusteluun, kun henkilö joka on aloittelija saa tällaista teksiä niskaansa.
Kyllä agilityssä on menty siihen suuntaan, että se jo enemmän nopeuskisa, kuin itse taitokisa. Monen on vaikeaa ymmärtää miksi ihanneajat pitää laittaa hirveän kireälle, varsinkin kun se nopein 0 voittaa jokatapauksessa.
Heh, mutta kyllä minä tiedän miksi. Olen ollut lähes alusta asti mukana ja saanut seurata lajin kehitystä niin onhan se ilmiselvää. Itselläni on ollut sekä nopea, että ei niin salama mutta varma menijä ja se varma voitti nopean silloin kuin nopea teki virheen. Nyt koska jatkuvasti kehitetään agilityä urheiluksi niin agilitystä on tullut kuin ampumahiihto. Vaikka ammut ohi niin voit voittaa, koska olet nopeampi hiihtämään kuin se, joka ampui puhtaasti. Mikäs siinä, jos lajista halutaan sellainen. Nyt halutaan näin.
Hitaalla koiralla ei yksinkertaisesti pärjää, koska jatkuva yliaika koiralla syö mahdollisuuden saada puhdasta 0-tulosta. Se taas ei käy, että nippanappa puhtaan 0 saanut voittaa. Nykyisin tuntuu vain sillä olevan merkitystä kuinka suureksi onnistuu sen miinustuloksen saamaan, ja sillä voidaan sitten patsastella. Tästä esimerkkinä ASB:n supermiinus, jossa huomioidaan nopein suoritus seuraavasti: "3-luokissa tehty sellainen miinusmerkkinen voittotulos, joka samalla on luokan nopein ratakierros huomioitaessa MYÖS kaikki ratavirheitä sisältävät tulokset."
Onko pipo sitten tiukka vaiei itsekullakin, siihen en ota kantaa. Faktaa on kuitenkin se, että aina vain tiukemmaksi menee kisat ja lopulta kärsijänä on aina se suorittaja eli koira. Kun vauhdit kasvaa niin loukkaantumisriskit moninkertaistuvat siitä huolimatta, että nykyisin hoidetaan ja huolletaan koiria paremmin. Jos urheilijat kärsivät loukkaantumisista niin miksei myös koirat, joista halutaan ottaa kaikki irti. Ohjaajahan pyrkii itse tekemään itselleen radalla oikoteitä ja lähettämään koiraa sinne ja tänne, joten se nimenomainen otus on se, joka sen työn siellä radalla tekee.
Agilityssä kuten niin monessa muussakin asiassa ollaan vauhdinhurmassa menossa kovaa pöpelikköön, se on vain ajankysymys, sanokaa vain minun sanoneen.
Jossain lehdessä (hesari/jalostus) oli joku päivä sitten otsikko: ihminen on koiralle susi? Kysymys kuuluu tällä palstalla, että olemmeko me omillemme lopulta sitä vauhdin ja menestyksen nälkä silmissä tai, että kuinka paljon me olemme jo sitä lemmikeillemme?