Jutun lähetti Majka , Tammikuun 7, 2006 kello 13:35:09
Re: PON kaverina, kommentteja kaikilta!Vastineena juttuun: Re: PON kaverina, kommentteja kaikilta!, jonka kirjoitti: Mervi , Tammikuun 7, 2006 kello 12:28:53:
Myös minulla ollut yksi erittäin pehmeä PON. Sille esim bussit ja metrot olivat kauhistus ja siten siis ei helppo koira "suurkaupungissa" - jossa olisi luullut niihin tottuvan jo ihan pakosti tapahtuvalla siedätyksellä, mutta kun ei niin ei... Pehmeä on koira tosiaan helpommin hallittavissa, mutta siis vain HIEMAN pehmeä; kuten Sarianna sanoi, niin liika on liikaa! Koska sitten vuosikausia kannetaan mukana mielessä niitä "mörköjä" kun jotain on kerran päässyt ikävästi tapahtumaan.
Toisaalta taas hieman kova koira on sopivampi sellaiselle omistajalle, joka ei ehkä ole superexpertti (kukahan meistä olisi) ja saattaa tehdä itse virheitä koiraansa kouluttaessaan - kova koira kun ei mene niin herkästi "rikki" ja siis antaa anteeksi ohjaajan virheitä. Mutta tässäkin liika on liikaa! Liian kova koira on pelottava tapaus, kuten Mervi on valitettavasti saanut kokea.
Itselläni on tämänhetkisessä harrastuskoriassani ongelmana sen VILKKAUS. Kun koira on oikeassa suhteessa vilkas, niin se havainnoi ympäristön ärsykkeitä ja reagoi vain tarvittaviin ja sopeutuu niihin oikeassa suhteessa. Kun koira on välinpitämätön, se ei välitä ympäristön ärsykkeistä. Kun koira taas on ERITTÄIN vilkas, se havaitsee vähän liikaakin ärsykkeitä ympäristössään, ja reagoi vähän liiankin pieniin ärsykkeisiin. Häiritsevän vilkas koira havaitsee pienimmätkin muutokset ja tahtoisi reagoida niihin kaikkiin samaan aikaan.
Oman harrastuskoirani kanssa kävimme 10-12-kuisena tottiskentällä harjoittelemassa vain sitä, että koira istuu vierelläni 2 sekuntia ja katsoo silmiin - ja siitä palkka ja vapautus. Koira, jonka kanssa olin aiemmin ottanut seuraamisia pätkissä ja muitkain liikkeitä, ei kyennyt keskittymään minuun enää kuin parin sekunnin ajan, koska pää pyöri koko ajan ympäriinsä ja nenä väpätti - NIIN paljon tapahtui sen mielestä ympärillä.
Toki oli tämä keskittymiskyvyn puute ollut jo aiemmin huomattu mutta se korostui yhtäkkiä koiran tullessa "esimurrosikään" ja kiinnostuessa hajuista ja muista koirista ja ihmisistä yms - itsenäistymisprosessissa siis.Kesällä treenasimme silloin tällöin omissa oloissamme ja syksyllä, koiran ollessa 15-kuinen palasimme tottiskentälle ja koira toimi yhtäkkiä taas kuin unelma, vaikka pitkäjänteisyys puuttuikin yhä - mutta siis olimme mallioppilaana seuraamisissa yms.
Vasta kun vein koirani luonnetestiin melkein heti sen täytettyä 2 vuotta, ja sain siellä syvällisen tulkinnan sen luonteesta, ymmärsin mistä sen koulutuksen haasteellisuus johtui - koirani on ERITTÄIN VILKAS, ja siitähän on enää yksi askel häiritsevän vilkkaaseen. No ilmankos!! Ajattelin - kaikelle oli yhtäkkiä selitys ja syy.
Toki keskittymiskyky on koiran kasvaessa ja sitä harjoituttaessa parantunut huomattavasti, mutta asian ja syyn ymmärtäminen on tuonut myös itselle sitä pinnaa enempi. :-)Suosittelisin ihan oikeasti PONien omistajia viemään enemmän koiriaan luonnetestiin, että saisimme lisää tietoa koirien luonteista, luonnetestissä hermostoa kuormitetaan siinä määrin ja sillä tavoin että esille voi tulla ihan erilaisia vahvuuksia ja heikkouksiakin kuin mitä omistajat itse ovat tulkinneet koirastaan. Tällä hetkellä luonnetestattuja PONeja on Suomessa vain 13 kpl.
Majka