Jutun lähetti Tommi Raita-aho , Tammikuun 11, 2006 kello 23:30:36
Re: PON kaverina, kommentteja kaikilta!Vastineena juttuun: Re: PON kaverina, kommentteja kaikilta!, jonka kirjoitti: Sarianna , Tammikuun 7, 2006 kello 16:39:44:
Sarianna kirjoitti:
» Vielä minun täytyy lisätä yksi kommentti (joka ei täysin liity tähän aiheeseen) ja toivon, että ihmiset eivät suutu minulle tästä, mutta ajattelen itse vain rodun parasta. Eli mielestäni kasvattajien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota niiden urosten ja narttujen luonteisiin, joita jalostuksessa aiotaan käyttää, sillä pelkään, että jossain vaiheessa on tilanne, että vain harvasta polskista on kunnon harrastuskoiraksi luonteen takia ja myös elämä niiden kanssa voi käydä helvetilliseksi. Eli kasvatuksessa pitäisi katsoa muuhunkin kuin terveystuloksiin ja näyttelymenestykseen. Voi olla, että joidenkin vuosien päästä ainakin minulla olla tilanne etten voi muuta kuin vaihtaa rotua, koska rakkaista polskesta ei ole minulle enää agility, toko ja pk-koiriksi. Omalla kohdallani voin sanoa vielä sen, että Lilla oli tarkoitus pennuttaa, koska onhan se terve ja pärjännyt näyttelyissä, sekä harrastusrintamalla, mutta koska luonne ei ole paras mahdollinen, enkä itse haluaisi pentua Lillasta niin miksi sitten olisin teettänyt sillä pennut kun koira ei miellytä itseäni täysin. Vielä kuitenkin pitää huomauttaa se, että vaikka omassa koirassani isoja puutteita on niin hetkeäkään en vaihtaisi pois, Lilla on kuitenkin oma ihana pikkupolskini, jonka kanssa on mukava harrastaa ja elää (suurin osa ajasta).
Lillan kasvattajana olen kyllä ihmeissäni siitä, että tuot samassa
kappaleesa esille Lillan (paukku)arkuuden ja sen että kasvattajien pitäisi
kiinnittää huomiota enemmän jalostuksessa käytettävien koirien luonteeseen.
Eli siis et ollut tyytyväinen Lillan vanhempien luonteeseen.
Tietenkin voin vastata vain (kunnolla) Litan puolesta, mutta en kyllä näe mitään
yhteistä Lillan luonteessa Litaan. Jos jotakin haluaisin Litan
luonteessa muuttaa, ei se ainakaan ole rohkeuden puute. Lita ei ole ollut
koskaan pienimmässäkään määrin paukkuarka tai muutenkaan missään tilanteessa
näyttänyt minkäänlaista arkuutta. Lita voi olla mukana vaikka missä ammuskelussa,
metelissä, ukonilmassa, uudenvuoden ilotulituksessa tms. hyvänsä, ei
vähempää voisi välittää. Oikeastaan rohkeammin joka tilanteessa
käyttäytyvää koiraa en tiedä kuin vain edesmennyt Anjo.Luonnetestissä Lita ei ole harmiksemme käynyt, mutta esimerkiksi rauniokurssin
pääsykokeissa oli mukana paljon eri osiota, mm. paljon luonnetestityylisiä
osiota, kuten pimeä huone, ammuntaa jne. Lita selvitti kaikki osiot
maksimipisteillä. Lillan isästäkään en ole kuullut mitään arkuuteen
viittaavaan ja peloton luonne oli juuri yksi kriteeri miksi sitä käytettiin.
Mitä oikein meidän olisi pitänyt enemmän ottaa huomioon jalostukseen
käytettävistä koirista luonteen suhteen?On tietenkin ikävää, että Lillasta tuli niin arka kuin tuli. En sitä
todellakaan olisi uskonut. Ennen Lillaa luulin, että paukkuarkoja PONeja
ei voi olla edes olemassa, en ollut koskaan kuullut. Toisin kuin esimerkiksi
olin ymmärtänyt (suoraan rodun harrastajilta), että varmaan vähintään joka
toinen partiksista oli paukkuarka.Koiran luonteeseen tietenkin vaikuttaa sekä perimä että ympäristötekijät.
Koskaan ei voi tietää kumpi vaikutti johonkin epätoivottuun käytökseen
enemmän, esim. paukkuarkuus, varmasti täysin paukkuaratonta koiraa ei voi
muuttaa paukkuaraksi vahingossa. Esimerkiksi meidän mitään PONeja ei ole
erityisesti koskaan totuteltu paukkuihin, mutta ne ei siltä ole ollut mikään
ongelma. Taas pahasti paukkuarkaa koiraa tuskin voi
koskaan "parantaa" ikävästä pelosta täysin. Mutta sitten on nämä rajatapaukset,
ei voi tietää olisiko koiran käytös erilainen, jos ympäristö, mahdolliset
tressitilanteet koiralle jne, olisivat olleet erilaisia. "Geenilotto" perimässä
on sen verran monimutkainen juttu, että edes se, että pentueen täyssisarukset ovat erilaisia kuin "yö ja päivä" ei todista, etteikö luonne
olisi voinut tulla perimästä. Mutta sitä ei voi myöskään tietää varmasti
toiseen suuntaankaan.Toisessa kappaleessa kirjoitit:
» Vielä täytyy lisätä se, että olen jo hieman miettinyt ja katsastellut mahdollista seuraavaa polskia ja yksi päätös on ehdottomasti varma, nimittäin kiinnitän erittäin paljon huomiota tulevan koirani vanhempien luenteeseen sekä pentua katsoessani pentujen luonteeseen. Jos joku pentu mielyttää luenteeltaan eniten ja käy kuitenkin sellainen juttu, että minun ei ole mahdollista kyseistä pentua saada niin en tyydy siihen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, niin ja en tietenkään ota pentua pentueesta, joissa yksikään pentu ei miellytä luonteeltaan vaikka kuinka olisin luvannut kasvattajalle ottaa kyseisestä pentueesta.
Tästä voisi ymmärtää, kun Lilla tulee kirjoituksessa jatkuvasti esille, että
et olisi saanut valita pentueesta Lillaa ottaessasi juuri sitä pentua minkä haluat.
Tiedät kyllä, että olit ensimmäinen, joka sai siitä pentueesta pennun valita.
Lisäksi, kun tiesimme, että haluat harrastuskoiran, suositeltiin sinulle sitä
pentua mikä oli "kokoajan päällä", varmasti rohkein pentu, Lilla kun oli jo pentuna
se joka jäi hiukan aina sinne taka-alalle. Ihastuit kuitenkin Lillan ulkonäköön,
joten otit sitten kuitenkin Lillan. Lilla siis ei ollut pentulaatikon rohkein koira,
mutta silti oli todella yllätys että siitä tuli niin arka. Ajattelin korkeintaan,
että Lilla vaatii hieman enemmän omistajalta, kuin pentulaatikon rohkeimmat jäsenet,
mutta sinullehan Lilla ei ollut ensimmäinen koira. En todellakaan olisi osannut
Lillan tulevaa arkuutta kuvitella ja olen kovin pahoillani siitä. PON kun on
minulle aina kuvannut sitä todella rohkeaa koiraa, ja usein ne areimmatkin
ovat olleet muuhun koiramaailmaan verrattuna niitä rohkeimpia.
Siis kuten sanoin, yhtään paukkuarkaa PONia en ollut ennen Lillaa edes tiennyt
olevan. Ehkä niitä kuitenkin sitten on, ja olen kulkenut vain laput silmillä. Mutta kuitenkin, kuten tiedätkin, niin muut tuosta pentueesta ovat omistajiensa mukaan
todella rohkeita, ja todella erilaisia kuin Lilla. Esimerkiksi paukkuarkuudesta
ei ole tietoakaan. Joten en pitäisi tuotayhdistelmäää
sen vuoksikaan huonona, ikävää vain että Lillasta tuli luonteensa puolesta sellainen
"maanantaikappale". Mutta en suostu syyllistämään siitä itseäni tai Tarjaa, että
joko ei oltaisi kiinnitetty tarpeeksi huomiota vanhempien luonteeseen, tai että
Lillan pentuaikana oltaisiin tehty virheitä.terv.
Tommi