Jutun lähetti Tommi , Tammikuun 12, 2006 kello 00:30:27
Re: PON kaverina, kommentteja kaikilta!Vastineena juttuun: PON kaverina, kommentteja kaikilta!, jonka kirjoitti: Tintti , Tammikuun 5, 2006 kello 09:42:53:
Tintti kirjoitti:
» Ideoita otetaan vastaan mutta perusajatus on, että kerrotaan miten koemme PONin; Ei pelkästään sitä miten ihana ja mahtava ja upea se on (tämänhän kaikki jo tiesi ;) vaan myös niistä ärsyttävistä piirteistä: Pyritään antamaan PONista juuri sellainen kuva kuin mitä se on asiaa kaunistelematta tai musta-maalaamatta. Näin sitten ne ihmiset, jotka käyvät täällä sivuilla etsimässä tietoa näistä karvaturreista, saisivat paremman käsityksen siitä, millaisesta kaverista on kyse.No yritetään, mitään kaunistelematta ;-)
Ensimäinen PONimme edesmennyt Anjo oli kyllä sellainen, että tekee mieli
sanoa, etten olisi mitään halunnut muuttaa sen luonteessa. No jaa, ehkä vähän
hiljaisempihin Anjo olisi saanut olla, tai no, ei Anjo turhia haukkunut,
aina siihen oli hyvä syy.. ainakin Anjon mielestä ;-)Anjo oli täydellisen peloton, utelias, kohtuullisen kova, hirveä taistelutahto, syöppö, helppo motivoida hommaan kuin hommaan.
Jonkun mielestä varmaan miellyttämishalua olisi saanut olla enemmän,
mutta ei minusta, se oli just oikein noin, se loputon toimintatarmo
ja taistelutahto+syöppöys kyllä korvasi sen hienosti.Anjolla oli lisäksi ihan mahoton oman lauman ja alueen puolustustahto.
Mutta sekin oli ihan OK (no helkutti vieköön, eihän tähän juttun meinaa
saada niitä arsuttäviä negatiisia asioita ollenkaan ;-)), koska Anjo
oli koira johon luotin täysin 100%. Esimerkiksi jos omistaja unohti
maailman menon mökillä ja sinne pääsikin hiippailemaan jokin ventovieras pihaan. Anjo nosti vaan hirveän älämölön ja meni haukkumaan katsekontaktilla
noin 5mm päähän tunkeilijasta tuijottaen suoraan silmiin, eikä päästänyt siis "tunkeilijaa" senttiäkään sen pidemmälle. Siis täysin kuin
suojelukoulutuksen oppikirjoista siinä vaiheessa kun "ukko" pitää
pysäyttää, mutta se ei lähde vielä karkuun eikä ohjaaja ole antanut
lupaa ottaa kinni "hihaan". Ja Anjo oppi siis tuon täysin kouluttamatta!
Mutta siis joo, vaikka Anjo oli vain reilut 43 cm korkea, oli se sen verran vakuuttava tuossa "työssään", että heikkohermoisimmat joutuivat varmaan
kalsaripyykille. Ja siksi juuri traumojen välttämiseksi, jos tiesin,
että joku on tulossa, piti Anjo ottaa käskyn alle, niin sen ei tarvinnut "vastaanottaa tunkeilijaa".Niin kun ajattelee, että varmaan tuo herkkähaukkuisuus kuului
Anjon pakettiin, muuten se ei olisi ollut niin tarmokas kaikkeen harrastustoimintaan, niin eihän siitä olisi voinut mitään muuuttaa,
elämäni koira, toista ei tule, snif.
Sitten muista: Lita on myös rohkea, mutta ei ollenkaan niin energinen
kuin Anjo oli. Ottaa välillä liiankin lunkisti. Varsinkin harrastuspuolella vähän haittaa nuo valeraskaudet, kun sitten vasta lunkisti otetaankin.
Kovuutta löytyy sen verran, että pienistä ei hätkähdellä, on sitä aina puomiltakin putoiltu kerrat jos toiset agilityssa, eikä meno ole haitannut ja
lempieste se on silti. Kuitenkin ehkä vieläkin syöpömpi kuin Anjo oli, joten ruualla on helppo motivoida hommaan kuin hommaan. Mutta tuossa
syöppöydessä on sitten tietenkin ne varjopuolensa. Jos ei ole
varuilaan voidaan kaikkea varastaa, kuten vaikka säkki ruokaa
(tämä muuten päti Anjoonkin). Kotioloissa Lita on sellainen sohvalla nautiskelija, varsinkin näin vanhemmiten.
Reviirin vahtimistaipumuksia on, muttei niin paljoa kuin Anjolla oli
(tai on poliisipojallaan).Sipowicz, ahh tuo poliiisi.... pitäis löytyä niitä arsyttäviäkin
piirteitä sitten ;-) No joo kerrotaan nyt kuitenkin ne hyvät alkuun...
Sipowicz on rohkea, yleensä tarmokas, sopivan syöppö, aivan hillitön taistelutahto, jopa ehkä kovempi kuin mitä Anjolla oli. Eli tuon avulla
helppo motivoida hommaan kuin hommaan. Ai niin niitä negatiivisia..
joo aika jästipäähän tuo välillä on (eikös ne kaikki uros-PONit..),
mutta joskus positiivisesti silti yllättää. Ja tuo oman lauman ja alueen suojeleminen, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa....
kaippa se jollekin on ihan positiivinen asia, jos vahtikoiraa kaipaa, mutta rajansa kaikella.... No jos esimerkiksi kaksi ihmistä tanssii, painii, tai muuten vaan on liian lähellä, on poliisi heti välissä ja erottaa "riitapukarit" toisistaan. Tuon takia on tultu siihen tulokseen,
että kun lapsilla on koiriin tottumattomia vieraita, Sipowicz
oleskelee silloin eri alueella/portin takana.... Myöskään omaan
pihaamme eivät ole tervetulleita siilit, jänikset rusakot jne. kaikki
pidetään poissa tai siirtyvät tästä ajasta ikuisuuteen...Poliisin lempipaikka on istua keskellä pihaa ja tarkkaan seurata mitä
tapahtuu. Jos tiellä sattuu menemään esim. joku vieras koira käydään se
komentamassa tiukkasävyisesti aidan takana, ja joskus ei pysytä edes aidan
takana. No onneksi SIpowicz ei ole ketään syönyt vaikka välillä aitakaan ei
pidättele, käypähän vaan sen verran aidan toisella puolella näyttäytymässä kuin sanoen "tsekatkaa, mä voin tulla vaikka tästä yli, parempi vaan
että te ohikulkijat kuljette tarpeeksi kaukaa mun reviiriltä..."
Mutta tuon koulutus on työn alla, että aidasta ei mennä väärälle puolelle.
Ennätys oli jo että puoli vuotta se pysyi oikealla puolella, mutta pari
viikkoa sitten erehtyi taas kerran toiselle puolelle, argght.. taas alkoi
koulutus alusta...Mutta toisaalta, on se kyllä hauska otus jääräpäisyydessään, sitten taas innostuessaan.... vaikka ei se paljon naurata
silloin kun on -25C pakkasta, ja ei ole itellä paljon vaatteita ja pitäisi huutaa koirat sisälle. Muut tulevat kiireen vilkkaa, mutta poliisipa
istuu kuin tatti 50m päässä keskellä pihaa liikuttamatta karvaakaan,
vaikka huutelisi ovelta mitä... mutta sitten kun laittaa vaatteita päälle,
ja ottaa ovelta vain pari-kolme askelta, niin jätkäpä juoksee kuin tuulispää
luokse ja pomppii hulluna, että "Jee, mitäs kivaa nyt tehdään?"
ohhoijaa...Sinä nyt jotakin "arkielämän reaaliteetteja" PONien kanssa elämisestä..
--
- TRa