Jutun lähetti Eeva , Tammikuun 8, 2006 kello 11:44:02
Re: Kaikkien PONien luonnetestitulokset on netissäVastineena juttuun: Kaikkien PONien luonnetestitulokset on netissä, jonka kirjoitti: Majka , Tammikuun 7, 2006 kello 23:22:40:
Pari päivää tässä funtsittuani kirjoittaako mitään vaiko ei, niin lopputuloksen siis näette tässä:c)Mutta ekaksi pyydän anteeksi kirjotus hirveet, nähkääs mun näppis on lukihäiriöinen ja lisäks kirjottaja myös...
Joo-o. Mulla on ollu myös muutama PON- "elämäni aikana" ja kaikki täysin erilaisia. Ja jos nyt aloittas "tuulettamalla" niin sellaista PONia kuin Ella oli ei tule enään ikuna. Se oli kiltti,avoin, tottelevainen ja mikä minusta tärkeintä, tuli juttuun kaikkien ihmisten kanssa. Josta saankin sitten aasinsillan asiaan josta Sarianna mainitsi eli luonne. Minä arvostan aina vaan enemmän ja enemmän luonteen merkitystä ja olen samaa mieltä että luonteen jalostukseen pitäisi myös kiinittää nykyistä enenmmän huomiota.
Itse olen suunitellut Mimmin viemistä tähän toisenlaiseen luonnetestiin, joka on ruotsalaisten kehittämä, mutta kertoo mielestäni koiran luonteesta enemmän. Joku viisaampi voisi kertoa testin nimen, kun iski just ny toi dementia... "Varsinaiseen" luonnetestiin en uskaltaisi Mimmiä kuunaan viedä, tiedän tapauksen jossa koirasta tehtiin testissä luonnevikainen, testiä ei keskeytetty vaan se vietiin loppuun asti, vaikka omistaja huomasi ettei koiran hermorakenne kestänyt sitä. No joo, täähän ei ollu kysymys, mut kun ehta hämäläinen oon,niin en pääse asiaan kun vasta huomena;c)
Toinen PON-Barbi oli hyvä luonteinen sekin iloinen ja reipas, mutta valitettavasti tyhmä kuin saapas. Mutta sehän ei haitannut kun en siltä mitään suurempia vaatinutkaan, sille riitti kunhan "äiti" oli näköpiirissä. Ella ja Barbi tulivat minulle aikuisina joten pentu aikaan en ollut voinut puuttua.
Molly sitten tuli pentuna ja oli aivan ihana ja sen "kasvatukseen" yritin satsata parhaani mukaan.Mutta koska multa puuttuu tuo Majkan mainitsema kilpailu vietti, niin tokoa harrastimme vaan omiksi tarpeiksi. Molly oli aivan ihana luonteinen ja helposti koulutettava koira, kunnes se sai pennut ja sen luonne muuttui täysin.Tuosta kiltistä helposta koirasta tuli agressiivinen ja arvaamaton. Minä myös yritin kaikenlaista poppaskonstia jotta elämä Mollyn kanssa olisi vielä sujunut, mutta kun se oli puraissut muutamia ihmisiä, niin jotain oli tehtävä.Molly pääsi hyvään kotiin, aionoaksi koiraksi. Jossa viihtyy ja ongelmia on vähemmän, mutta minun sydämmeen se jätti ikuisen arven.
Mutta taas menin asian ohi... Huh, kyl on kirjoottaminen vaikeeta.
Mollyn pentu Mimmi on selvästi "malli oppinut" mutsiltaan pahoja tapoja. Mutta myös onneksi niitä hyviäkin;c) Mimmi on äärettömän viisas otus ja hyvä harrastus koira. Me harrastetaan tälläisiä vähemmän paimenkoiramaisia jutskia, kuten haavakkojen sorsien hakua ja noutoa syksyisin. Nyt olis tarkoitus kokeilla fly poolia (tai miten se nyt kirjoitetaan) keväällä. Mimmin älyä kuvaa mun mielestä parhaiten se, että ostin koirille aktivointi pallon ja siinä kun toiset istu ja möllötti kattellen palloo, otti Mimmi sen, katteli hetken aikaa, heittäyty seljälleen ja ravisteli pallon tassujen välissä tyhjäksi;c/ Ja niinkus arvata saattaa, se aktivointi oli siinä. Mimmi rakastaa kaikenlaisia temppuja ja vaan mun viisaus (/tyhmyys)on rajana siihen mitä sen kanssa temppuilis. Mutta sitten Mimmissä on se toinen jopa joskus pelottava puoli, arvaamattomuus.Mimmi vahtii myös apinan raivolla reviiriään ja kuulo kytkeytyy just heti pois jos joku uskaltaa tulla sen reviirille. Vielä mimmi ei ole kiinni kehenkään käynyt mutta sitä pelkään, valitettavasti Mollyn temput jätti minuun tuon pelon. Mutta kasvattajakursseilla opin sentäs jotakin eli lukemaan koiraa ja palkkaa parempi koulutus meillä onkin muriseminen jos tekee jotakin väärin ja vinkuminen tai maiskutus kun tekee oikein.
Ja se pitää vielä mainita et ainakin nämä mun ponit osaa näytellä, kun ne on jossakin esim. hoidossa, niin luonne on mitä kultaisin ja kun tulee kotiin niin se on kaikkea muuta.
No joo, tulipa pitkä sepustus, eikä tainnu ihan vastata siihen asiaankaan. Mutta kaikenkaikkiaan sanoisin et kolmesta koirastani joista toiset ovat nöffi sekä varjukoira-Veksi on polski pöpperö vaikein sekä helpoin koira. Ja varmasti jatkossakin mulla voi olla myös pon, mutta sen ottamista harkitsen tarkoin ja luonne on tärkein kriteerini. Ja sitten aikanaan jos ja kun itse kasvatan koiria, niin toivottavasti saisin yhdistettyä kaksi luonnetta, niin että se Ellakin vielä mulla joskus olisi, tosin yhdistettynä Mimmin äärettömään älyyn.