Jutun lähetti Ismo Teivainen , Elokuun 3, 2009 kello: 13:56:27
Re: Karsintojen uudet kriteeritVastineena juttuun: Re: Karsintojen uudet kriteerit, jonka kirjoitti: Marko K. , Elokuun 1, 2009 kello: 23:29:19:
Välttämättä nettikeskustelut eivät ole oikea paikka vastata liiton toimintaa koskeviin asioihin ja niin tosiasiassa on nytkin. Kaikesta huolimatta katson tehtäväkseni vain tällä yksittäisellä vastineella hieman valaista SAGIn päätöksentekoa ja perustella ainakin omia päätöksentekokriteereitäni.
Kaikki kilpailutoimintaa koskevat päätökset valmistellaan kilpailutoimikunnassa. Kilpailutoimikunta hyödyntää seuroilta ja harrastajilta tulleita aloitteita ja ehdotuksia, joita valitettavasti on omien tietojeni mukaan tullut varsin niukasti. Olisikin toivottavaa, että kehittämisideat esitettäisiin sinne, missä niiden käsittelyn paikka on, jotta kannatusta saavat ideat voisivat myös kehittyä todellisiksi päätöksiksi. Kilpailutoimikunta käyttää valmistelussaan myös tilastoja edellisten ja kuluvan vuoden toteutuneista kilpailutapahtumista ja suorituksista. Koska sekä kilpailutapahtumien määrä, suoritusten määrä ja lisenssien määrä on kasvussa, on varsin johdonmukaista että myös arvokisoihin halukkaiden määrä kasvaa. Kilpailutoimikunta on jo vuosia toiminut omasta mielestäni mallikkaasti. He ovat aina perustelleet ehdotuksensa hallitukselle hyvin ja harkiten tavoitteena vain onnistuneiden arvokisojen järjestäminen. Joskus ehdotukset on hyväksytty sellaisenaan, mutta toisinaan hallitus on pyytänyt toimikunnalta jonkin asian täsmennyksiä tai tehnyt linjauspäätöksiä, joita on toivonut kilpailutoimikunnan valmistelussa noudattavan. Kaikenkaikkiaan yhteistyö on sujunut varsin kohtuudella.
Mielestäni eri kilpailuja tulee lähestyä eri lähtökohdista. Kaikilla päätöksentekijöillä lähtökohdat eivät varmasti ole olleet samoja kuin minulla, mutta nettikeskustelijoiden tulisi mielestäni edetä johtopäätöksissään niin, että huomioisivat ainakin näiden asioiden väliset kytkennät:
- Kuinka pitkä päivä halutaan kilpailla ja kuinka monella radalla kilpailla samaan aikaan. Kun puhutaan MM-karsinnoista oma yksiseliteinen kantani on, että karsinnat tulee ratkaista yhdessä viikonvaihteessa, kilpailut tulisi käydä vain yhdellä radalla, lauantain kilpailut saisivat alkaa klo 8.00 ja päättyä mieluiten ennen klo 23.00. Mielestäni tästä asiasta tulee olla käsitys aivan ensimmäiseksi, koska tästä seuraa kuinka monta koirakkoa voidaan karsintoihin ottaa. Mielestäni on turha puhua minkäänlaisista kriteereistä, jos unohdetaan niiden vaikutus aikatauluun. Kaikki kriteerit, jotka sallivat merkittävästi suuremman joukon kilpailijoita karsintakilpailuihin, ovat mielestäni huonoja, on niiden peruste sitten mikä tahansa. Jotkut ovat esittäneet myös, että karsintojen päivän tulisi olla lyhyempi. Vääjäämätttä siitä seuraisi myös kilpailijamäärän vähentäminen. Itse en tälle asialle lämpene, mutta myös tällä lähtökohdalla on olemassa perusteensa. SM-kisoissa ulkokentällä joustovara on aivan toisenlainen, vaikka sielläkin periaate tulisi mielestäni olla sama.
- Päätettäessä varsinaisista kriteereistä on siis löydettävä ne kriteerit, joilla parhaiten saadaan valittua kilpailuihin mahtuva tai haluttu määrä koirakoita. Enempää ei voi syödä kuin mahaan mahtuu sanoi vanha isäntä.
- Jokaisella kilpailulla on luonteensa ja kilpailun luonne myös muuttuu. Kilpailun luonteen muuttumiseen vaikuttaa kaikkein eniten kilpailijamäärän kasvu ja siis koventuva kilpailu. On tärkeätä, että jokaisella on mahdollisuudet tavoitella menestystä, mutta on mahdotonta taata jokaiselle menestystä. Menestystä on, että aluksi selviää niistä kriteereistä, joilla pääsee arvokilpailuun. Seuraavaksi tulee kilpailullisen menestyksen kautta lunastaa paikka palkintopallilla tai joukkueessa. Joukkueen jäsenten menestystä on pärjääminen maailman huippuja vastaan mieluiten sijoittuen myös palkintosijoille. Karsintojen tarkoituksena tulee mielestäni olla, että pyritään saamaan sellainen joukkue, jolla on edellytyksiä menestykseen myös maailman tasolla. Jonkun toisen kilpailun lähtökohdat ovat aivan toiset. Ne eivät välttämättä ole paremmat tai huonommat, ne ovat vain toiset. Hieno esimerkki on mielestäni FAO:n organisoima Avoin-SM-kilpailu, joka on aivan loistava kilpailu.
- Varsinaisissa kriteereissä on tehtävä linjauksia sen suhteen, mitä tavoitellaan. Ensin nollien määrällä pyrittiin varmistamaan, että koirakko kykenee useampaan nollasuoritukseen. Tuplanollalla haettiin, että edes kerran vuoden aikana koirakko pystyy tekemään sen kaksi kertaa peräkkäin. Nyt nollavoitolla pyritään siihen, että koirakko osoittaisi kykenevyytensä myös hyvänä päivänä voittamaan. Jos MM-karsintojen tavoitteena on hakea koirakoita, jotka kykenevät menestykseen MM-kisoissa, niin henkilökohtaisesti uskon, että sitä menestystä on pakko olla hankittuna jo kotimaassa. Tämä ei tarkoita, että kakkossijoille jäänyt koirakko olisi huono. Heiltä kuitenkin puuttuu se viimeinen rutistus, joka tarvitaan menestykseen. Itse uskon myös, että sitä voi oppia. Parhaiten sitä oppii laittamalla itsensä peliin ja tietoisesi ja intensiivisesti haastamalla kanssakilpailijansa. Nyt tietysti todetaan, että mihin häviää hauskuus. Hauskuus on tässä lajissa tärkeätä, mutta eikö juuri haastaminen voi olla hauskaa. Jos se tuntuu vieraalta ajatukselta, niin ehkä silloin haluaa kilpailuihin, jonka luonnetta ei ole pohtinut loppuun asti. MM-kilpailujen luonne ainakin tulisi olla kaikille sinne pyrkivillä selvillä.
- SAGIn hallituksessa on ollut kaikkina sen toimikausina mielestäni sekä motivoitunutta että parhaan kykynsä mukaan päätöksiä tekevää porukkaa. Koska ainoana hallituksen jäsenenä olen ollut siellä alusta alkaen, niin olen ollut heidän kaikkien kanssa yhteistyössä. On aina tervetullutta, että löytyy halukkaita henkilöitä SAGIn toimielimiin ja yleiskokoushan henkilövalinnoista vastaa. Yleiskokous on myös päättänyt säännöt ja ohjeistanut serteistä ja vastaavista huomioiden kuitenkin sen, että kennelliitolla on näissä asioissa viimeinen sana. Koska olen useaan otteeseen ollut esittelemässä sääntöjä sääntötyöryhmän vetäjänä, voin myös todeta, että sääntöjä on pyritty tuomaan niin laajaan ja monipuoliseen jäsenkäsittelyyn kuin se suinkin on ollut mahdollista. Kehitys on mennyt omasta mielestäni askel askeleelta parempaan suuntaan. Parantamisen varaa vielä on, mutta muutos vie aikansa.
Terveisin
Ismo Teivainen