Jutun lähetti niin mekin , Maaliskuun 24, 2009 kello: 11:44:52
Re: hylyn jälkeen radalta pois?Vastineena juttuun: Re: hylyn jälkeen radalta pois?, jonka kirjoitti: Normikäytäntöä , Maaliskuun 24, 2009 kello: 07:26:51:
Normikäytäntöä kirjoitti:
» Jostain syystä (ihan kiva tietty) meille on pikku hiljaa hiipinyt käytäntö, jossa sallitaan radan jatkaminen.
» Kisauraa aloittaessani n. 7 vuotta sitten vain joillain ykkösluokan radoilla saattoi saada luvan jatkaa rata loppuun. Muissa luokissa autom. suoraan ulos ja yleensä vielä suorittamatta yhtään estettä.
» Ehkä silloin tuli skarpattua hieman enemmän hylkyjen suhtee: kiellonkin palasi korjaamaan, kun muuten olisi koko lysti loppunut siihen ;)Juu, -96 aloitin agiharrastuksen tipsun kanssa ja keskyttämissääntö tuli varsin tutuksi. Ensimmäiset puoli vuotta mentiin melko lyhyitä kisaratoja ; ) , silloin radalta lähtö hyllyn jälkeen oli normikäytäntö johon harvoin tehtiin poikkeuksia.
Minusta radan suorituksen jatkaminen hylyn jälkeen on varsinkin aloitteleville hyväksi JOS se tehdään oikein, koirahan ei tiedä tulosta ellei ohjaaja sitä käytöksellään sille kerro. Olen itsekin oikein hyvilläni siitä, että radan jatkaminen on nykyisin yleensä normikisoissa sallittu. Hyvä kuitenkin, että ajoittain muistutellaan kisaajille hyllyn jälkeisen keskeyttämisen olevan normaalikäytäntöä, ei tuomarin tai kisajärjestäjän ilkeilyä.
Nykyisin osalla kisaajia alkaa olla hyvin vahvaa "asiakas on kuningas" -henkistä asennoitumista. Joidenkin mielestä 10-14 euron kisamaksu oikeuttaa automaattisesti siihen, että joku omista tai tuttavan jne koira saa mennä radan kaikki esteet jonkun ohjaajan kanssa (jos ilmoittautuneelle ohjaajalle sattuu jotain tai ei vaan huvita) kesti se miten kauan tahansa, tai muuten kisajärjestäjä on rahanahne, viitsimätön ja joustamaton. Ehkä asian voisi nähdä välillä vähän niinkin päin, että kisamaksu on järjestäjälle korvaus kuluista, joita syntyy vaikka kisaaja ei paikalle tulisikaan tai vaikka hän menisi radalla vain yhden esteen. Kisamaksun ei ole tarkoituskaan olla ihan samanlainen ostos kuin vaikkapa elokuvalippu, jonka ostaja automaattisesti odottaa saavansa rahansa vastineeksi elämyksen.