Jutun lähetti Jännittäjä , Maaliskuun 3, 2009 kello: 13:11:32
Re: KisajännityksestäVastineena juttuun: Re: Kisajännityksestä, jonka kirjoitti: Mari H , Maaliskuun 3, 2009 kello: 09:01:55:
Mari H kirjoitti:
» Jännittäjä kirjoitti:
» "Rataantutustumisessa myös mietin tarkkaan, miten koirani suorittaa jonkin vaikeamman kohdan, ja epäluottamus iskee. Useinkaan siinä kaikki menee hyvin, mutta koira saattaa tehdä jotakin muuta odottamatonta, ja sitäkin harvoin, mutta sen verran jo tapahtunut, että luottamukseen on tullut aukkoja."» » Minulle tärkeä silmien avaaja oli yhdessä mentaalisen valmennuksen koulutuksessa kuulemani vinkki: rataantutustumisessa pitää ajatella sitä, MITEN aikoo koiraa ohjata eikä sitä, missä kohdassa voi tulla virheitä. En saa siis ajatella "tuonne putkeen se kumminkin sujahtaa", vaan pitää ihan tietoisesti kääntää katse pois siitä ansaputkesta ja keskittyä oikeaan esteeseen. Tähän oli perusteluna se, että etenkin jännittyneenä ihmisen mieli kuulee vain viimeisen sanan. Hokemasi "EI putkeen" kääntyy takaraivossa muotoon "putkeen", ja sinnehän sitä sitten koiran radalla ohjaa :-) Kouluttaja oli Päivi Frantsi.
» Olisiko sinun mahdollista editoida kisa- ja treenivideoista semmoinen "hyvän mielen show"? Tai voisio joku muu thedä sen sinulle - onhan sinulla suorituksianne videolla? Eli ao. koosteen ideana on koota peräjälkeen onnistuneita ratasuorituksen pätkiä. Vaikka vain yhden tai kahden esteen pituisia toimivia pätkiä, ei siis kokonaisia suorituksia. Sellaista videota kun sitten katsot edellisenä iltana kotona tai iPodilla tms. itse kisapaikalla, se nostaa itsetuntoasi, kokeile vaikka!
Kiitos vinkistä. Tuo on varmaan minun kohdallani totta, että keskittymisen painopiste on enemmänkin siellä virheiden välttämisessä kuin onnistumisen varmistamisessa. Mutta, täytyy seur. kisoissa ihan panostaa tähän.Ehkä tätäkin suurempi ongelma on se, että mun jännittäminen alkaa 1-2 pvää ennen, joka pahenee lähtöön asti. Mun omasta liikehdintästäni tulee terävää ja levotonta. Ulospäin sitä ei aina huomaa, mutta tiedostan sen itse ja koirani myös. Kun mun käytös muuttuu koirassani näkyy ahdistusta tms. ja sen motivaatio ja keskittyminen ovat selkeästi huonompia kuin tavallisesti. Koira myös keksii sijaistoimintoja radalla ja yleensä sellaisia, joita en ole osannut ottaa huomioon. Ja tästä seuraa virhe = epäonnistuminen. Ja kaikissa kisoissa odotan valmiiksi, et mitähän tällä kertaa.
Videosuorituksia on ja onnistuneita suorituksia tuleekin katsottua. Yritän myös palauttaa mieleeni sen, miltä onnistunut ohjaaminen, mun liikkuminen ja koiran toiminta tuntui. Ja etenkin, mitä tehtiin ennen lähtöä. Ja näitä yritän palauttaa mieleen myös ennen kisoja. Mutta, se kireys.
Ongelmahan on mun... no, ilm. mun pelossani epäonnistua ja sitä kautta luottamuksen puute itseeni. Miksi pelkään epäonnistumista? No, ehkä ei ole kyse pelosta, vaan halusta ja toiveesta. Eihän kukaan halua epäonnistua ja ehkä on vaan niin kova halu onnistua.
On se välillä niin vaikeaa... ja ihan vapaaehtoisesti. Ilmankaan kun ei voi olla ;-)