Jutun lähetti koikkerin tavisohjaaja , Marraskuun 27, 2008 kello: 14:45:35
Re: imelä visioVastineena juttuun: Re: imelä visio, jonka kirjoitti: Kooikkerit , Marraskuun 27, 2008 kello: 11:03:04:
Kooikkerit kirjoitti:
»
» Kooikkereissa lienee tällä hetkellä maailmanlaajuisesti kaksi erinomaista. Loput ovat joko huonompia agilitykoiria taikka sitten päätyneet ei-niin-hyville-harrastajille. Tuloksissahan sen pitäisi näkyä, jos kärki ei olisi niin kovin kapea, kahden koiran varassa.» Toisin sanoen, kun nämä kaksi viimeistään viiden vuoden päästä luovuttavat agikentät muille, voi hyvin olla ettei jatkajaa rodusta enää löydy.
Suomessa on KoiraNetin jalostustilaston mukaan vuosina 1998-2006 (tähän ikähaarukkaan sijoittuu pääosa tällä hetkellä kisaavista koirista) rekisteröity 414 koikkeria. Kolmosissa koikkereita kisaa tällä hetkellä (lähde agi.fi) 46 mediä, 4 miniä ja 1 maksi eli 51 koikkeria, joka on noin 12,3% tuolla aikavälillä rekisteröityjen määrästä. Vertailun vuoksi esim. shelttejä on saman tilaston mukaan vuosina 1998-2006 rekisteröity 5822 yksilöä ja kolmosissa kisaa 180 mediä, 105 miniä ja 8 maksia, joka on noin 5% vastaavalla aikavälillä rekisteröidyistä yksilöistä. SM-kisoihin vaadittavat tulokset keräsi tänä vuonna 17 kooikerhondjea, eli kolmannes kolmosissa kisaavista. Myös agivalioiden prosentuaalisessa määrässä koikkerit pärjäävät vertailussa varsin hyvin... En ole ollenkaan vakuuttunut, että maajoukkuekoikkerimme ovat ns. yksittäisiä tähdenlentoja.
Minusta noista laajemman otoksen Suomalaisista tilastoista voi päätellä paljon enemmän lajiin sopivista rotutekijöistä kuin esim. MM-kisojen rotujakaumasta ja siellä pärjänneistä. MM-kisoihin päätyy rodusta riippumatta vain erittäin pieni prosentti lajin harrastajista. Mitä parempi maan kansallinen taso on, sen suurempi merkitys maajoukkuevalinnoissa on ohjaajan taidoilla ja ominaisuuksilla. Ei riitä, että koira on rotu- ja yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan sopiva, sen on myös päädyttävä riittävän ahkeralle ja taitavalle ohjaajalle ennen kuin kovemman tason maasta kuten Suomesta ylletään maajoukkuetasolle. Sen sijaan se, että suhteellisen suuri prosentti rodun edustajista päätyy korkeimpaan kisaluokkaan ja niistäkin huomattava osa kerää arvokisatulokset, kertoo siitä että rodun yksilöt ovat menestyneet suhteellisen hyvin erilaisten ohjaajien kanssa. Uskoisin, että monikin koikkeriohjaja kokee, että koiran kyvyt eivät ole se menestyksen rajoittava tekijä.
Jos kuitenkin maajoukkue-edustusta pidetään rodun agilityominaisuuksien mittarina, tulisi kai pikemminkin olla huolissaan Suomen shelttikannasta - viime vuosina shelttien maajoukkuedustus on ainakin medeissä jäänyt vähäiseksi suuresta harrastajajoukosta huolimatta, onhan se meilläkin medikolmosten valtarotu. Onkohan tässä kyse maan sisäisestä rotuominaisuuksien huononemisesta vaiko siitä, että Suomessa kilpailua on muiden rotujen taholta enemmän kuin useimmissa muissa maissa?