Jutun lähetti läheltä seurannut , Syyskuun 29, 2008 kello: 11:12:16
Re: Tylyjä lukuja MM-kisoistaVastineena juttuun: Re: Tylyjä lukuja MM-kisoista, jonka kirjoitti: HP , Syyskuun 26, 2008 kello: 23:30:20:
HP kirjoitti:
» Agilityn alkuaikoina näki jos vaikka mitä rotuja ja ohjaajia _nauttimassa_ harrastamisesta ja kisaamisesta. Ei morkattu tai pudotettu rodun takia ryhmistä. Nykysuuntaus ajaa harrastusta pois kaikkien ulottuvilta, vaikka agilitya alkuaikoina mainostettiin kaikille koirille sopivana (terveys jne. huomioiden). Mihin suuntaan agility on menossa, Englannin ABC-luokkiin jne? Ainakaan se ei enää ole kaikkien laji (vaikka oikeasti voisikin olla). Ja jos totta puhutaan, aika tylsä myös, ei jaksa katsoa bc bc bc, ei enää säväytä, kun kaikki ovat samanlaisia.Ai samanlaisia? Ei minusta, vaikken bc-ohjaaja itse olekaan. Itse asiassa bc on harvinaisen monimuotoinen "rotu" moneen muuhun verrattuna näinkin suppeassa otoksessa kuin agilityn MM-kisojen 136 bc:tä. Löytyy erimittaista ja eriväristä turkkia, erittäin pitkäkoipista ja lyhyemmillä jaloilla varustettuja, säkähaitarikin ulottuu alle 43 cm:tä jonnekin 55 cm.
Ohjattavuudeltaan ja etenemistavaltaan erilaisia yksilöitä löytyi, vaikka tietysti tuohon joukkoon on valikoitunut lähinnä niitä nopeimpia. Silti joukosta erottui sähäkämpää ja tasaisempaa menijää. Ohjaustyylitkin vaihtelivat makseissa paljon, mielestäni näin siellä huomattavasti enemmän onnistuneita ohjausvariaatioita kuin esim. minien radoilla, joilla ainakin parhaat suoritukset olivat lähes samoilla linjoilla edessä tai sivulla juosten ohjattuja.
Se, että huippuagility ei välttämättä ole kaikkien laji on mielestäni luonnollista kehitystä, eikä merkitse sitä että agility lajina ei enää sopisi suurimmalle joukolle roduista ihan kuten alkuaikoinakin. Sen sijaan että aletaan vaatia huippuagilityä sellaiseksi että kaikki voisivat menestyä, kannattaisi miettiä järkeviä tavoitteita eri tasoille ja erilaisille harrastajille. Esim. golfissa tämä onnistuu ihan hyvin, kaikki aktiivisesti pelaavat eivät havittele ammattilaisuutta eivätkä kuvittele tulevansa huppupelaajiksi sopivilla mailavalinnoilla mutta silti pitävät harrastustaan mielekkäänä, miksei tämä sitten onnistuisia agilityssäkin.
Mitä enemmän ohjauksen kehittämiseen, valmentamiseen jne paneudutaan, sen tärkeämmäksi nousevat myös ohjaajan ominaisuudet. Huippuagilityyn sopivia koiria on jo nyt kisakentillä huomattavasti enemmän kuin ohjaajia jotka kykenevät kehittymään huippuohjaajiksi, viikonlopunkin menestyjillä ohjaajan osuus tuloksesta oli varmasti yli 50%. Seuroissa kannattaisi miettiä koulutusasioita ihan muulta pohjalta kuin rotuvalintojen kannalta. Ohjaajien osaamista voi kehittää kaikilla tasoilla, kehittymiseen ei tarvita tiettyjä rotuja tms. Taviskisoja seuraamalla voi helposti päätellä että nykyisistä ohjaajista suurella osalla on koira, jolla on käyttämätöntä potentiaalia varmasti ohjaajan resursseihin verrattuna riittävästi. Uuden bc:n hankinta ei useinkaan ole harrastuksen mielekkyyden kannalta paras vaihtoehto...