Jutun lähetti Eija , Maaliskuun 6, 2007 time: 19:45:56
Re: kuulumisia taasVastineena juttuun: kuulumisia taas, jonka kirjoitti: Capo Kapseli (Vekkuliverstas) , Maaliskuun 6, 2007 time: 10:05:33:
Saga-neiti lähettää terveisiä kaikille sisaruksilleen! Kiva lukea muiden pentujen kuulumisia!
Ja mitä me olemme tehneet? Kaikkea mahdollista: Harjoitelleet elämisen taitoja, kuten kotona yksin olemista pienissä pätkissä (mikä nyt näyttääkin sujuvan ihan kivasti Åsan avustuksella), autoajelua (sujuu alkukankeuden jälkeen myös), ulkoilua hihnan kanssa ja ilman (neidillä on nykyään kova vauhti päällä; uusin keksintö on hihnassa roikkuminen), vahvistettu luokse tuloa (kun Saga sai lisää rohkeutta ja vauhtia, ei enää ollutkaan kivaa joutua hihnaan... ahkeralla palkkaamisella kiinni antaminen on paljon parantunut, ja nykyään myös vaadin, että vasta luvan saatua saa hihnan irrottua lähteä juoksemaan... joissakin asioissa Saga on niin kovin erilainen kuin Åsa pentuna...) Vieraita paikkoja ollaan koluttu, ja esim. liikenne ei pelota pikkutyttöä yhtään, on tosi reipas. Vieraita ihmisiä sen sijaan katsellaan kauan ennen kuin antaudutaan silitettäväksi; namit on ollut meille tosi suuri apu, sillä Saga ei aristele, jos kyse on ruuasta. Åsan lisäksi toisia koiria ei olla juuri tavattu, tai yritetty on mutta Saga mieluummin piiloutuu selän taakse ja hieman vain nuuhkaisee kuin antautuisi lähempään tuttavuuteen. Poikkeuksen teki Åsan Ada-sisko, joka tuli viikonloppuna käymään. Saga selvästi erehtyi luulemaan Adaa Åsaksi ja hämmentyi selvästi, kun yhtäkkiä huoneessa olikin kaksi Åsaa! Vähän katseltiin, mutta kun Adan emännällä oli tarjota nameja, ujostelu meni hetkessä ohi, ja pian neiti tuli nuuhkimaan vieraita ilman makupalojakin. Eteenpäin siis - toivottavasti - mennään!
Koiraleikkikaveria Saga ei ole toistaiseksi löytänyt, vaikka tuttavapiirissä melko paljon koiria onkin. Viime viikon ihana uutinen olikin, kun kuulin, että naapurirappuun on muuttanut nyt 9-viikkoinen jackrusselin pentu. Toivottavasti pennut ystävystyvät, kunhan russeli ensin vähän kasvaa, ja ehkä pikku hiljaa Saga saa muistakin koirista peuhaamiskavereita. Åsa ei pennun kanssa juuri leiki, ihan pikkuisen yritystä tosin on ollut. Sagalle Åsa on kuitenkin tosi tärkeä: pikkutyttö ottaa mallia isosiskostaan ja selvästi viihtyy Åsan seurassa. Ilman Åsaa ekat viikot olisivat varmaan olleet vaikeampia, nyt kun kaikki on mennyt yllättävän helposti ja hyvin.
Huomenna elämän koulussa on vuorossa Ulkoilupäivä - Saga pääsee siis mukaan töihin, liikuntapäivän merkeissä. Torstaina menemme eläinlääkäriin ensimmäiseen rokotukseen. Kirjoitelkaahan muutkin rokotusten jälkeen, miten se meni (itseäni vähän jännittää, miten Saga suhtautuu lääkärissä käyntiin, kun VIERAS ihminen käsittelee...). Olisi myös mukavaa kuulla, paljon teidän sykerönne 12-viikkoisena painaa.
Näin siis meillä.
Eija & Saga