Jutun lähetti Eija , Helmikuun 26, 2007 time: 10:51:43
Tuus Laventelilulla (Saga)Hei kaikille!
Eka viikko kroaatti-ipanan kanssa takana - ja voi sanoa, että nopeasti oma talvilomaviikko menikin! Saga (Tuus Laventelilulla) on ollut kiltti ja helppo, mutta saas nähdä, kuinka kauan, kun neiti kerää itselleen päivä päivältä enemmän puhtia.
Ensimmäisinä päivinä Saga yllätti rauhallisuudellaan: pikkutyttö on nukkunut joka yö hyvin herättämättä kertaakaan. Ruokakin on maistunut. Vanhempi koirani - tänään 6 v. täyttävä schapenarttu Åsa - on saanut olla pennulta rauhassa. Itse asiassa tytöt ovat alusta alkaen tulleet hyvin juttuun keskenään; kumpikin on toisistaan kiinnostunut, mutta Åsan ei ole vielä tarvinnut komentaa Sagaa, kun pikkutyttö mielistelee Åsaa pentumaisesti eikä kisko karvoista tai yritä pomottaa. Nyt viime päivinä Saga on etenkin ulkona saanut roimasti lisää rohkeutta, se hyppii Åsaa vasten ja haukahtelee ja kohta ollaan varmaan siinä pisteessä, että Åsallakin on jo aika sanoa sananen... tai ainakin minä sanoisin, jos olisin Åsa!
Ekan viikon "ongelmina" meillä on ollut kotiin yksin jääminen ja autoilu - jotka molemmat on onneksi menossa parempaan suuntaan. Ennen Sagan tuloa olin ajatellut, että yksin olessaan Saga saisi olla yhdessä huoneessa, jotta Åsa olisi saanut olla rauhassa pennun hulinoinnilta. Pikkuneiti kuitenkin ilmoitti kovaäänisesti, ettei halua olla yksin. Siis niin kovaäänisesti, että naapurien korvia ja hermoja säästääkseni päätin, että olkoon koko huoneistossa Åsan kanssa - ja tämän päätöksen jälkeen Saga on pysynyt hiljaa. Autossa Sagalla ei varsinaisesti ole matkapahoinvointia - ekalla matkalla mutkaisella tiellä oksennettiin mutta ei sen jälkeen - mutta sama yksin omassa häkissä matkustaminen sai neidin protestoimaan äänekkäästi. Olen nyt tässäkin käyttänyt Åsan apua, ja toistaiseksi tytöt matkustavat - hiljaa! - samassa häkissä.
Miten teidän muiden sykeröt suhtautuvat uusiin tilanteisiin ja ihmisiin? Tämän hetken ihmetyksen kohteeni on Sagan jonkinasteinen varautuneisuus. Pikkutytöllä kestää todella kauan, ennen kuin se omaehtoisesti menee tutustumaan uusiin ihmisiin, esim silloin kun tulee kyläilijöitä. Ei meillä kovinkaan paljon ole nyt viikon aikana ihmisiä ravannut, mutta Åsaan verrattuna ero on kuin yö ja päivä... Sosiaalistaminen on siis meillä nyt päivän sana. Yritän ottaa pentua mukaan kaikkialle ja varovasti tutustuttaa myös uusiin ihmisiin ja koiriin.
Olisin erittäin innostunut pitämään yhteyttä muihin sykeröiden ja kroaattien yleensäkin omistajiin ja jakamaan kokemuksia ja ihmetyksen aiheita. Ja tietenkin myös näkemään, kunhan pennut vähän kasvavat ja ilmat lämpenevät. Me pidetään majaa Porvoossa.
Eija, Åsa & Saga