Jutun lähetti Työ on työtä, harrastaminen vapaaehtoista , Tammikuun 22, 2017 kello: 21:56:24
Re: Koirakoiden esteosaamisessa suuria puutteitaVastineena juttuun: Re: Koirakoiden esteosaamisessa suuria puutteita, jonka kirjoitti: Ei osaa kun ei näe vaivaa , Tammikuun 20, 2017 kello: 07:16:07:
Pedagogisesta osaamisesta on paljon iloa tuollaisessa tilanteessa. Turhautuneena ei ole mukava kouluttaa.
Miten motivoidut kouluttamaan? Oletko itse tuloskeskeinen vai löydätkö muita tapoja saada ja nähdä koirakon edistymisen kuin kisatulokset. Miten osaat motivoida ohjaajan tekemään sitä perustyötä myös. Olennaista on, että ohjaaja tuntee sen tekemisen tarpeelliseksi ja saa onnistumisen kokemuksia edistyessään. Miten nuo tavoitteet saa pilkotuksi ohjaajan ja koiran motivaation ylläpitoa tukevaksi.Rataprofiili voi olla sellainen että se vaatii tietynlaista osaamista. Jos ei sitä ole, voi tilanteen sujuvasti hoitaminen olla mahdotonta. Silloin tilanne pilkotaan ei-niin-edistyneille. Ei huonoa ohjaamista kai kannata harjoitella, vaan harjoituksissa käydään että opitaan jotain uutta. Kökkö-ohjaamiseen liittyvät asiat voi pyrkiä sanoittamaan ohjaajalle. "Tässä kohti hidastat koiraa, koska et pääse edellisestä tilanteesta irrottautumaan. Koiralla on oikeus saada ohjaus ajoissa, joten pitää opettaa sellaiset taidot sille, että on mahdollista saada sulle aikaa. Ellet sitten ole päättänyt lisätä suuresti juoksunopeuttasi..."
Vaikeat kohdat voi myös treenata erillisnä ja päästää koirakko sitten vasta huristamaan radalle.Useamman lajin ammattikouluttajana pidän tärkeimpänä haasteena suhteuttaa koulutus koirakon tavoitteisiin ja panostukseen. Tavoitteiden pitää olla asetettu realistisesti suhteessa aikatauluun, hankittavien taitojen kokoon ja vaativuuteen, koiran ja ohjaajan lähtötasoon jne. Osaava valmentaja saa ohjaajan asettamaan tavoitteensa niin, että ne on mahdollista saada toteutumaan ja että ohjaaja motivoituu niiden vaatimaan työhön.
Toisaalta jos ei itse motivoidu mukaavuusalueella visusti pysyttelevia koirakoita kouluttamaan, voi asettaa treeneissä vaatimusta sen mukaan ja jos ohjaaja ei ota haastetta vastaan, hän ehkä itse osaa jättäytyä pois ryhmästä ;) Osaamattomuus häiritsee itseäni paljon vähemmän kuin se, ettei halua oppia. Toisaalta, jos ryhmäpaikka pitää saada täytettyä, voi siellä joukossa aivan hyvin olla se yhden-puolen-pujottelijakin, joka ei opetusta kaipaa eikä halua ottaa mitään vastaan. Kasvuhaaste valmentajallekin.Jos kouluttaa seurassa ja harrastuksena, niin silloin voi tietenkin tehdä hommia sellaisten kanssa joista itse motivoituu. Tai olla tekemättä. Valmentaja-kouluttaja ammattilaisena on asiakaspalvelija ja siinä mielessä vaatimukset ovat aivan toiset puolin ja toisin.
Ei osaa kun ei näe vaivaa kirjoitti:
» Olen niin samaa pohtinut, mitä viestin aloittaja. Monetkaan koulutettavat eivät ota itse vastuuta tekemisestään ja edistymisestään. Kouluttajaa moititaan, kun tekee vääränlaisia harjoituksia ja kun ei osata. Tulee mieleen pianotunnit: ei opi eikä edisty, jos ei tunne poltetta treenaamista kohtaan tai jos ei koskaan pysähdy itse miettimään tekemisiään. Ei aina voi rallatella niitä näitä kivoja pätkiä, vaan pitäisi tehdä töitä puutteidenkin työstämiseen. Edistyäkseen pitäisi sietää myös epäonnistumisen tunnetta ja hikeä, nähdä siis vaikeudet ja haasteet myös osana kehitysprosessia. Ja pitäisi harjoitella myös itsenäisesti, syödä terveellisesti ja kehittää niin ohjaajan kuin koirankin fysiikkaa agilitytuntien ulkopuolellakin. Niin ne huiput tekee, lajissa kuin lajissa.» No, tarvitseeko kaikkien edetä ja tulla hyviksi? Ei. Osalle harrastajista agilitytreenit ovat kuin jumppatunnille meno: kivaa kepeää yhdessäoloa ja harrastelua. Tämä sallittakoon. Näitä ryhmäläisiä on kiva kouluttaa, järjestää heille hyvän mielen treenit kerta viikkoon. Ongelmia tulee koutsin näkövinkkelistä siinä vaiheessa, kun koulutettavan asenne on kuin kansalaisopiston jumppatunnilla kävisi, mutta tahtotila on silti sm-kisoissa. Nämä koulutettavat usein valittavat koko ajan, koska haluttu palkinto ja siihen nähty vaiva eivät kohtaa. Näitä koulutettavia on epäkiitollista kouluttaa.
»