Jutun lähetti Ei osaa kun ei näe vaivaa , Tammikuun 20, 2017 kello: 07:16:07
Re: Koirakoiden esteosaamisessa suuria puutteitaVastineena juttuun: Koirakoiden esteosaamisessa suuria puutteita, jonka kirjoitti: Koutsi Valkkunen , Tammikuun 20, 2017 kello: 00:39:27:
Olen niin samaa pohtinut, mitä viestin aloittaja. Monetkaan koulutettavat eivät ota itse vastuuta tekemisestään ja edistymisestään. Kouluttajaa moititaan, kun tekee vääränlaisia harjoituksia ja kun ei osata. Tulee mieleen pianotunnit: ei opi eikä edisty, jos ei tunne poltetta treenaamista kohtaan tai jos ei koskaan pysähdy itse miettimään tekemisiään. Ei aina voi rallatella niitä näitä kivoja pätkiä, vaan pitäisi tehdä töitä puutteidenkin työstämiseen. Edistyäkseen pitäisi sietää myös epäonnistumisen tunnetta ja hikeä, nähdä siis vaikeudet ja haasteet myös osana kehitysprosessia. Ja pitäisi harjoitella myös itsenäisesti, syödä terveellisesti ja kehittää niin ohjaajan kuin koirankin fysiikkaa agilitytuntien ulkopuolellakin. Niin ne huiput tekee, lajissa kuin lajissa.
No, tarvitseeko kaikkien edetä ja tulla hyviksi? Ei. Osalle harrastajista agilitytreenit ovat kuin jumppatunnille meno: kivaa kepeää yhdessäoloa ja harrastelua. Tämä sallittakoon. Näitä ryhmäläisiä on kiva kouluttaa, järjestää heille hyvän mielen treenit kerta viikkoon. Ongelmia tulee koutsin näkövinkkelistä siinä vaiheessa, kun koulutettavan asenne on kuin kansalaisopiston jumppatunnilla kävisi, mutta tahtotila on silti sm-kisoissa. Nämä koulutettavat usein valittavat koko ajan, koska haluttu palkinto ja siihen nähty vaiva eivät kohtaa. Näitä koulutettavia on epäkiitollista kouluttaa.