Jutun lähetti oodi , Marraskuun 11, 2014 kello: 20:33:15
Vaikeasti motivoitava koira - apua?Pakko avautua, kun jälleen kerran huonosti menneiden treenien jälkeen melkein itkua pukkaa.
Kyseessä on 19 kk ikäinen narttu, jonka kanssa on nyt noin vuoden verran treenattu - alussa "treenit" olivat tietysti lähinnä kentällä hauskan pitämistä ja ohjaustekniikoita ilman rimoja ja sitä rataa. Rimat nostettiin paikalleen vuoden iässä ja ovat edelleen minikoiralla siinä 20 cm.
Tähän vuoteen on mahtunut myös monta taukoa, kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Tauolle olen jättänyt koiraa välillä siksi, että olen ajatellut sen mielenkiinnon kasvavan tauon aikana - eipä tuolla ole juuri ollut vaikutusta. Koira on haastava motivoitava - en ole sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta saanut sitä palkkautumaan hallilla lelulla, vaikka kotona leikkiikin hyvin. Hallilla on vain namien perään, ja silloinkin kyttää enemmän apupalkkaajaa kuin minua ohjaajana. Jos taas palkkaan kädestä tai heitettävällä namikapselilla, on todella kädessä kiinni. Koira menee kyllä innoissaan treenaamaan, mutta into hiipuu parissa sekunnissa.
Tasoltaan sitä ei vuoden treeninkään jälkeen voi sanoa edes supermöllitasoiseksi - se tekee treeneissä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa kymmenenkin esteen radan hyvällä sykkeellä, mutta suurimmaksi osaksi vauhti katoaa täysin jo parin esteen jälkeen. Välillä koira on täysin perässä houkuteltava, etenkään jos yhtään joutuu ohjaamaan eikä vain juosta suoraan. Joudun 9/10 treenikerroisa jättämään itse treenit kesken ennen ajan loppumista, koska huomaan koirasta katoavan virran täysin. Mitään teknisempää on turha edes ajatella tekevänsä. Kouluttajatkin ovat antaneet neuvoksi tehdä vauhtiympyrää ja "helppoja juttuja", mutta kun niitä on nyt tehty jo vuoden.
Keväästä asti on treenannut niin seuran treeneissä eri kouluttajilla, kuin pari kertaa yksityiselläkin kouluttajalla. Kukaan ei ole oikein osannut antaa vinkkejä tämän kanssa, ja itseltäni alkaa ihan oikeasti usko loppua. Harmittaa - tämän koiran piti olla se agilitytoivo, jonka kanssa treenataan isolla panostuksella ja arvokisat tähtäimessä. Toinen koirani kisaa kolmosissa, mutta tälle "pennulle" oli vielä suuremmat suunnitelmat - toki ei voi koskaan etukäteen tietää mitä saa ja se täytyy sitten vain hyväksyä, mutta harmittaa silti.
Vinkkejä, toivonkipinää? Mitkä keinot teillä ovat auttaneet vaikeasti motivoitavien kanssa, ja onko jonkun etanasta kuoriutunut vielä nopea etenijä? Jos jollain on nuoren koiran kanssa ollut samanlaista, missä iässä on alkanut helpottaa?