Jutun lähetti Monni , Heinäkuun 29, 2014 kello: 09:09:05
Re: Keinukammosta eroonVastineena juttuun: Keinukammosta eroon, jonka kirjoitti: Apua , Heinäkuun 21, 2014 kello: 13:06:32:
Apua kirjoitti:
» Nyt tarvittaisiin kokeneiden apua!» Täällä siis keinukammoinen koira. Vuosia sitten kammo oli niin paha, ettei uskaltanut enää edes kentälle. Käytiin ongelmakoirakouluttajalla, mutta tuloksia ei tullut, koira pelkäsi kaikkea agiin liittyvään. Agi jäi siis. Nyt ollaan aloitettu uudestaan ja koira on paljon rohkeampi jo muutenkin. Osaa ja on innokas, ei pelkää muita esteitä tai kenttää enää lainkaan. Nyt tekisi mieli alkaa opettaa keinua ihan alusta uudestaan. Mutta voiko käydä niin, että koira alkaa pelätä taas niin paljon, että jää tämä vähäinenkin agi kokonaan pois? Vaikka etenisi tosi hitaasti?
» Mikä olisi myös paras tapa opettaa keinu? Joku suositteli tätä:
» http://www.youtube.com/watch?v=ECS5C01tt4I
» Mutta aloitus olisi tietysti ihan vaakatasossa. Tai sitten tätä:
» http://www.youtube.com/watch?v=U6ivtLqbbSU
» Mitä mieltä olette? Onko kokemuksia tai vinkkejä keinukammon voittamisesta?
Voi olla, et sillä on mukavia kokemuksia muista esteistä, mut se keinu ei mahdollisesti tule koskaan onnistumaan. Arkuus voi nousta heti, kun kokemus muistuttaa sitä siitä. Kokeile asiaa varovasti lähestyen. Sillä se selviää. Muuten tyylillä ei taida olla kovin paljon väliä.
Itselläni on ollut parikin hermorakennevika koiraa. Nuorena pelkotilat tulleet esille mm. keinun kokeilemisesta, joka laajentunut muihinkin ääniin ja asioihin. Pehmeä koira säilöö epämukavat asia niin tiukasti nahkaansa, et yhteistyön teko muistuttaa enemmän pakottamista kuin mukavaa yhdessä tekemistä. Sen vuoksi koirat sai vapautuksen agilitystä. Iso pettymys ja itselleni epämukava päätös, mut sellaista se näiden elukoiden kans välillä on. Itse en keksinyt mitään vippaskonsteja millä olisi pelkoa voinut lievittää. Kotona oli oma keinu, tasapainolaudalla, ei namupaloilla, ajan antaminen tai ikä ei tuonut uutta. Lopulta alkoi väistää jo hyvissä ajoin, kun näki ko. esteen.
Totesin yks kantaan et mu elämä on liian lyhyt ja energiaa voi käyttää paljon hyödyllisemmin muualla alkaakseni taistella yhden keinukammoisen kans. Nyt toinen koira on kulmakunnan kovin metsästyskoira, vaikka paukkuarka onkin. Metsästysvietti on niin voimakas, ettei ehdi kuunnella muita ääniä, tai ei väilitä. Toinen suoritti lenkkikaverin virkaa loppuun asti.