Jutun lähetti Majka , Tammikuun 6, 2005 kello 23:31:09
Re: Noista hoitojutuista..Vastineena juttuun: Re: Noista hoitojutuista.., jonka kirjoitti: Sarianna , Tammikuun 6, 2005 kello 21:23:39:
Jeican kanssa elettiin "tassujen ehdoilla" se kuusi vuotta minkä se eli. Ruoka-aine-allergiat saatiin jotakuinkin hyvin kuriin muutaman vuoden jälkeen, mutta muut allergian aiheuttajat olivat vaikeita välttää.
Jeicalle oli tyypillistä että mitä useammin se toistuivasti herkistyi tietylle allergeenille, sitä nopeammin ja voimakkaampana reaktio kerta toisensa jälkeen tuli.Esim. tuomesta maahan takapihamme kivetykselle tippunut mahla aiheutti tassuoireita, ensin viiveellä - lievänä tassujen nuolemisena sisällä - mutta muutaman päivän toistuvien herkistysten jälkeen niin nopeasti että mahlaiset kivet "polttivat" tassuja kun koira käveli kivetyksellä. Ja minä tajusin vasta silloin missä oli oireilun syy, muutaman päivän ajan olin varma että se oli varastanut jotain "herkkua" mille oli allerginen. Kivetyksen säännöllinen huuhtelu vesiletkulla mahla-aikaan ratkaisi asian kohtuullisen hyvin. Joskus allergisen reaktion syys on siis todella vaikea tajuta!
Samaten antibiootit aiheuttivat Jeicalla sitä nopeammin ja voimakkaampia reaktioita mitä pidempään koira eli ja mitä useammin niille herkistyi. Loppuaikoina esim. antibioottisilmätippa aiheutti ensin parin minuutin viiveellä voimakkaan keskushermostollisen reaktion, parin päivän kuurin jälkeen reaktio tuli sekunneissa tipan antamisesta (koira puri niin voimallisesti anturoitaan että olisi repinyt ne irti ellen olisi pitänyt kiinni kunnes reaktio heikkeni - koira huusi tuskaisena ja minulle oli yhtä tuskaa katsoa sitä ja pitää sitä kiinni).
Ei varmaan tarvitse sanoa, että kaikki mahdolliset hoidot ja toimenpiteet, jopa leikkaukset, yritettiin aina hoitaa ilman suoja-antibioottia, ja tätä silmätippakuuriakaan ei viety loppuun asti. Onnemme oli eläinlääkäri joka luotti että osaan hoitaa haavat yms paikallispuhdistuksella niin että antibiootteja ei tarvittu. Loppuvaiheessa nivelrikkoakaan emme pystyneet hoitamaan (kahden kokeilun jälkeen) cartrofen-piikeillä vaan haimme (ja vähäksi aikaa saimmekin) helpotusta akupunktiosta.Sariannan kertoma tassujen oireilusta ja hoidosta märillä keleillä kuulostaa hyvin tutulta. Vaikka Jeicalla olisi ollut allergiat kohtuullisesti kurissa, niin etenkin sadekeleillä, päivästä toiseen märässä maassa kaupungissa kulkiessa, tassut oireili herkästi. Pahinta aikaa ei niinkään ollut esim. sateinen kesä, kuin syksyt ja talvet silloin kun lämpötila oli muutaman asteen nollan yläpuolella, lumet alkoi sulaa, kakat, tiesuolat yms mömmöt lillui maassa ja pöpöt varmasti rehotti. Ei ihme jos tassut silloin alkaa oireilla. Jeica myös puri hetkessä tassunpohjan/t niin rikki että sitten ontui.
Sariannan vinkki huolellisesta kuivaamisesta oli myös meidän kohdalla suurin apu tassuja paranneltaessa: ulkoa tultaessa huolellisesti talous- tai vessapaperilla kaikki anturan ja varpaanvälit kuiviksi, sitten ärtyneisiin kohtiin Bacibact-puuteria. Fucidin-voide oli todella hyvä märkäisiin varvas- ja anturaväleihin, jotka koiran levätessä klähmääntyivät kiinni toisiinsa ja sitten liikkeelle lähtiessä repeytyivät irti ja oli tosi kipeet - tähän Fucidin auttoi mielestäni tosi tehokkaasti.
Tärkeää on tassuongelmaiselle myös se että ulkoilut hoidetaan kerralla ja kunnolla, ja sitten ollaan sisällä taas pitkän aikaa. Jatkuva edestakaisin ravaaminen ulos aiheuttaa sen että tassut on koko ajan kosteina. Kosteilla keleillä koiraa ei seisoteta kurassa vaan reippaat lenkit, tassut kuiviksi ja sisällä aktvoimista tarpeen mukaan.
Karvojen leikkaamisesta: Olen sitä mieltä, että anturoiden väleistä karvat pois, jos koiralla on tassuongelmia. Karvat vain keräävät kosteutta ja hautovat pöpöjä ärtynyttä ihoa vasten. Tassunpohja on helpompi pitää puhtaana kun karva on kokonaan pois. Jos koiralla ei ole tassuongelmia, olen vain lyhentänyt anturoiden väleissä kasvavia karvoja ja harventanut isompia tupsuja tilanteen mukaan.
Mielenkiintoinen havainto on Jes-Tas, jolla on selvästi jonkinlainen TASSUHIKI-ONGELMA. Tassunpohjat hikoilee tms, ja karvat klähmääntyy tummanruskeaan mömmöön ja osa niistä liimaantuu tassunpohjien ihoon. Näitä haisevia tummia karvakökkötahmakasoja leikkailen irti säännöllisesti sillä jos en niin tee, kasaantuu ne tosi isoiksi ja silloin iho niiden alla ärtyy kun ei saa ilmaa vaan bakteerit muhii kökkökarvatahmassa. Yök. Muilla koirillani en ole tällaista vastaavaa havainnut.
Toivottavasti meidän kootuista kokemuksista on jollekulle apua.
Majka