Jutun lähetti Majka , Huhtikuun 9, 2007 kello: 16:21:55
Eka virallinen koulutustunnus :-)
RH-FLA, niin lukee kilpailukirjassa. Sijoitus 3., II-tulos.
Kyseessä on Hämeenlinnassa pidetty IPOR haku A-koe, joka vastaa palveluskoirien hakukokeen avointa luokkaa eli keskilinjalla pituutta 200 m, leveyttä 100 m, etsintäaika 15 min ja 2 maalimiestä piilossa. IPOR-kokeissa arvostelu on tiukempaa kuin kansallisissa pelastuskoirakokeissamme, itse asiassa hyvin paljon palveluskoirakokeiden tyyppistä, vaaditaan tarkkaa ja täsmällistä suoritusta kaikessa.
Ja jokaikisessä kokeessa suoritetaan niin tottelevaisuus, ketteryys kuin maasto-osuuskin.Koe jännitti ja hermostutti minua hyvin paljon etukäteen, ja kun kokeessa oli kilpailijoina kaksi pelastuskoirakoe-tuomaria ja kannustusjoukoissa yksi pk-tuomari, niin olipa onni että värväsin kaverin mukaan meitä kannustamaan ja katsomaan, auttoi paljon kun joku tuttu oli tsemppaamassa. :-)
Miklos erottui joukosta, sillä muut osallistuvat koirat oli saksanpaimenkoiria ja yksi sekarotuinen sakemannin näköinen koira.Kokeen aluksi arvottiin kilpailunumerot, minä toivoin pääseväni ekaan pariin jotta oma vuoro olisi aina mahdollisimman pian ohi, ja kävi säkä, saatiin numero 1.
Tottis on meidän heikoin lenkki ja se meni huonosti, jostain syystä Miklos seurasi todella väljästi. Liikkeestä istumisessa hiippaili perään ja muissa jättävissä liikkeissä sain tehostaa käskyä kertaalleen. Äänihäiriönä oli keskelle tottiskenttää ajettu auto jolla kaasuteltiin ja töötättiin vähän väliä. Pitää lisätä tööttäykset omaan treeniohjelmaan...
Luoksetulot oli hyvät. Noudossa heitin taskulampun ja Mikko heitteli sitä vähän lisää suussaan mutta toi sitten vihaisella komennolla sen kuitenkin. Ryömiminen ei ole vielä viimeistelty, olen opettanut sitä uudelleen eri tekniikalla ja se on kesken. Tyydyttävä sekin kuitenkin. Eteenmenossa tuplakäskyllä maahan, yleensä jää joka tapauksessa istumaan joten parempi näin. Paikallamakuu erinomainen.
Tottiksesta saimme pisteitä 37 p. (maksimi 50 p.) joten se oli sentään hyväksytty kuitenkin vaikkei hyvin mennytkään (vähintään 35 p. on hyväksytty tulos).Ketteryys sitten. Siinä meillä on vaikeutena Mikon liika innokkuus. Ei tarvii paljon koiraa viritellä etukäteen! Tahtoo mennä vähän agilitytyyliin. Koska Mikolla on yhä hermovaurio etujalassa ja koipi ei toimi kunnolla, venyttelin ja verryttelin sen huolella ennen suoritustamme. Miklos joskus kompastelee, kaatuilee ja tipahtelee esteiltä koska etujalka ei olekaan siellä missä pitäisi.
No, täytyy sanoa että nyt Mikko näytti muille että mistä PON pissii. Ainoat virheet oli pituushypyssä jossa takajalat osui esteeseen ja tunnelin jälkeen tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon (yleensä tekee sen ilman käskyä). Kauko-ohjauksessa Miklos juoksi suoraan 20 m päähän merkille ja sitten yhdellä käskyllä ja käsimerkillä oikeassa järjestyksessä kaikki pöydät läpi ja loppuun hieno luoksetulo vielä. En ollut uskoa kun näin että miten koira toimii ja tuomarikin oli vähän ällikällä ja sanoi sitten lopuksi että siinä nähtiin Suomen paras kauko-ohjaus!
Ketteryydestä tuli meille huippupisteet 48 p. (max. 50 p.).Kun kaikki koirat oli suorittaneet tottiksen ja kettiksen, siirryimme maastoon. Onneksi pääsimme heti ekana sinnekin. IPOR-haussa pitäisi koiran tehdä hienot kuviot kuten pk-haussakin: ensin eteenpäin 50 m, sitten sivulle 15-20 m ja takaisin keskilinjalle se sama 50 m. Vähän niin kuin tottelevaisuusliike, ja kaukana siitä, miten oikeissa etsinnöissä liikutaan ja toimitaan. Mutta niin on tehtävä, kuin säädetty on. Me olemme käyneet maastossa treenaamassa hakua vain kerran tänä keväänä. ;-)
Miklos teki hyvät ekat pistot kummallekin puolella ja saikin sitten jo hajun ekasta maalimiehestä, joka oli 100 metrin kohdalla keskilinjaa. Ja minä olin edennyt keskilinjaa vasta 5-10 metriä. Tuuli poispäin minusta, ja en kuullut Miklosin haukkua. En halunnut edetä, koska keskilinjaa ei saa palata taaksepäin. Koska koiraa ei vain kuulunut takaisin, piti ottaa riski ja marssia parikymmentä metriä eteenpäin jolloin kuulin etäisen ehkä-haukahduksen tuulen huminasta ja ilmoitin tuomarille ilmaisun. Tuomari totesi että no, katsotaan mihin suuntaan lähdet ;-) ja sitten paineltiin ja siellähän se Miklos haukkui maalimiestä. Ja oli haukkunut PITKÄÄN.
Palattuamme keskilinjalle, lähettelin Mikkoa toiselle puolelle pari kertaa ja se teki piitkiä laajoja kaarteluja, kunnes nappasi hajun toisesta maalimiehestä joka oli 150 m kohdalla, tältä puolelta haukku tuli tuulen mukana hyvin keskilinjalle.
Niin oli koe plakkarissa meidän osalta. Ilmaisuista (max. 60 p. per maalimies) saimme muistaakseni molemmista noin 55p. Työskentelystä voi saada max. 80 p. ja me saimme muistaakseni vain noin 50 p. koska koira teki vain kaksi varsinaista pistoa joista toiselta jo sitten saikin hajun maalimiehestä. Muutenhan Miklos teki pitkät kaarrokset kauas ja palaili niiltä omia aikojaan eikä niitä pistoiksi voinut kutsua. Tuomari sanoi sakottavansa nyt tarkoituksella reilusti työskentelypisteitä, jotta ottaisin opiksi. Lisäksi sain satikutia siitä, että kävelin keskilinjaa eteenpäin vaikka koira kaarteli toisella puolella - käänsin selän koiralle enkä nähnyt sitä; siitä tuli sanomista. "Luotat siihen että sulla on perkeleen hyvä ilmavainuinen koira joka kyllä lähtee jos saa hajun", tuomari moitti ja totesi sitten heti perään: no niinhän sulla onkin. Mutta älä silti ikinä tee minun kokeessani niin!Suorituksemme jälkeen seurasin muitten koirien suorituksia ja sain useampaan kertaan kuulla eräänkin katselijan kommenttia siitä, kuinka sillä lamppuharjalla oli suurin halu löytää ihmiset. No, onhan Miklos käytännössä tottunut jo tekemään 1,5 etsintöjä joten 15 minuutissa siltä ei vielä hingut sammu. ;D Myös tämä vanhempi konkari pk-tuomari kommentoi että meidän (väljä!) seuraaminen oli hänen mielestään oikeastaan ihan kivaa katseltavaa, koska koira oli niin iloinen ja halukas. Kyllä noin pieni koira saa seuratakin väljemmin (hah, pieni muka! Mitäs Moppi sitten on??)
Lopputulokseksi saimme 2-tuloksen ja koulutustunnuksen RH-FL A, sijoitus 3. (IPOR-kokeet on siis itse asiassa kilpailuja).
Huh, nyt se on takana ja pikku hiljaa alkaa tajuta että selvittiin kunnialla. Hyvä mieli jäi kaikista kommenteista ja opin taas paljon. Tämä koe oli sikäli tärkeä, että se avaa ovet niin MM-kisajoukkueen karsintakokeeseen kuin SM-kisaankin. Haaveena on osallistua noihin kisoihin, menestystä tai edes tulosta en odota, vaan tänä vuonna on vain osallistuminen ja mukana oleminen tavoitteena. :-)
Ja nyt tää lähtee mehtään harjoittelemaan niitä pistoja
Majka ja RH-FL-A P-O-N
