Jutun lähetti Tarja Uuskivi , Tammikuun 8, 2006 kello 16:36:09
Luonteista ja vähän muustakin...
Aina aika ajoin eri yhteyksissä pullahtaa esille koirien luonteen
mittaaminen luonnetestin avulla. Itse vertaisin näitä testejä ihmisten
älykkyystesteihin; mittaavatko älykkyystestit ihmisen älykkyyttä?
Testien taustalla on aina ominaisuuksien arvottaminen. Testit on
ihmisen tai ihmisjoukon kehittämiä ja ne tehdään aina jostakin
tietystä näkökulmasta. Tätä taustaa vasten on mahdoton ajatella testiä
joka antaisi autenttisen kuvan koiran luonteesta.En kuitenkaan tarkoita etteikö testeillä olisi mitään merkitystä.
Tokihan ne ovat suuntaa antavia ja antavat lisätietoa koirasta. Itsekin
olen suunnitellut vieväni poliisi-polskini testattavaksi ja kannatan
toki muitakin niin tekemään jos innostusta löytyy.Paitsi että testit sinällään eivät kerro lopullisia totuuksia, myös
testaajat ovat erilaisia. Täällä Tampereen seudulla oli syksyllä
pienen ajan sisällä kolme testiä joissa kaikissa oli eri tuomarit.
Myös arvostelut vaihtelivat hätkähdyttävän paljon, joku tuomari
kiinnitti johonkin huomiota, mitä toinen ei huomioinut ollenkaan.
Jotakin näiden testien merkityksestä kertoo myös se yleinen sääntö,
että saman pentueen koiria suositellaan vietäväksi samalle testaajalle
samalla testikerralla, jotta tulokset olisivat keskenään
vertailukelpoisia.Paras mittari oman koiran luonteen määrittämiseen on mielestäni
omistaja itse. Tekemällä tehdyt testitilanteet ovat asia erikseen,
mutta koiran heikkoudet ja vahvuudet tulevat parhaiten esille
käytännön elämässä. Testien avulla voi myös päästä "ansaitsemattomaan"
suojaan; testaus näyttää että koira on ok, silloinhan sen on pakko
olla hyväluonteinen. Jos koira käyttäytyy arasti tai aggressiivisesti
kyse on jostain muusta kuin luonteesta, sillä luonnehan on testattu
hyväksi... Ja kuinka monta kertaa olen kuullut mainittavan koiraa
hyväluonteiseksi koska sen luonnetestipisteet on yli 200.
Näinhän testejä ei pitäisi tulkita.Kannatan sitä, että jalostukseen käytettävien koirien luonteisiin
kiinnitetään erityistä huomiota. On vain niin (ja tästä voivat
varmasti kokeneemmat kasvattajat kertoa enemmän), että yhdessä ja
samassa pentueessa voi pentujen vanhempien luonteista riippumatta
olla keskenään hyvinkin eriluonteisia pentuja. Yksi on avoin ja
sosiaalinen, toinen täysi ärripurri.Lillan kohdalla voi tietysti sanoa että käytetty yhdistelmä tuotti
luonteen puolesta ei-toivotun lopputuloksen, epätyypillisen aran
PONin. Pentueessa oli kuitenkin myös kaksi muuta pentua, narttu ja
uros, jotka ovat täydellisiä vastakohtia Lillalle. Näihin koiriin ei
määritelmät paukkuarka, arka ja liian pehmeä sovi alkuunkaan, vaan ne
ovat rohkeita, ystävällisiä, eivät hätkähdä ammuskelua eivätkä ne
puolusta reviiriään erityisen innokkaasti. Oman näkemykseni mukaan ne
ovat siis luonteensa puolesta erityisen hyviä ja tyypillisiä rotunsa
edustajia. Oliko käytetty yhdistelmä siis pentujen luonteen osalta
täysin epäonnistunut...Pennun valinnasta sanoisin sen verran, että meistä jokainen ostaja
varmasti oppii aina lisää jokaisella kerralla kun valitsemme pentua.
On vain niin, että kahta samanlaista valintakertaa ei tule eteen ja
virheen voi tehdä useammin kuin kerran. Pentulaatikossa on se tietty
määrä pentuja joilla jokaisella on omat puoleensavetävät piirteensä,
se millä perusteella lopulinen valinta tapahtuu, on monimutkainen
juttu. Joskus ottaja ei ymmärrä myöhemmin itsekään miksi valitsi juuri
tietyn pennun vaikka oli aikeissa valita ihan toisen... Välttämättä
edes se, että kasvattaja suosittelee toista pentua, ei vaikuta ostajan
päätökseen. Epämieluisaa pentuahan kasvattaja ei voi ostajalle myydä.Tämän pitkän vuodatuksen päätteeksi haluaisin vielä korostaa, ettei
koira ole pelkästään geeniperimänsä vanki, vaan jokainen omistaja itse
pystyy vaikuttamaan siihen millainen koirasta tulee. On selvää että
arat tai aggret koirat tarvitsevat erityistä huomiota kasvatuksessaan
ja paljon riippuu omistajan työkaluista mihin suuntaan asiat kulkevat.
En kuitenkaan usko, että täysin "hyväpäistä" koiraa voisi huonolla
kohtelulla pilata, helmet ovat helmiä aina.