Jutun lähetti Leena Thiele , Tammikuun 8, 2006 kello 19:53:18
luonteista ja muustaMIELESSÄ MUKANA ja TOSI HYVÄ IDEA !
Minulta nyt ei saa muut kun erittäin subjektiivista kuvaa ponnittelusta.1989 löytyi rotu prheellemme, etsimme cavalierin kumppaniksi pikkasen isompaa rotua, luin ihan koirakirjasta mitä ponista kirjoitetiin, perhe osti sen ennenkun näytin kuvan...no, voishan toi, vaik kyll on kauheen näkönen...1991 sitten tuli eka poni ja niitä on ollut neljä kaikiaan, kukaan ei ole jaksanut veteraani ikään asti, siinä matkaa tehdessä tuli sitä sun tätä, mutta koskaan en ole EPÄILLYT sitä sisäistä kapasiteettia mikä rodusta löytyy,kun ompa rotu kun rotu niin kyllä on se kontakti rakennettava, ylläpidettävä ja jatkuvasti anettava uusia haasteita.Ne meidän ponit ovat olleet varautuva-kaikkia rakastava siltä väliltä.Sillä kaikkea rakastavalla oli myöskin lammaspaimennus hatussa.Tulee täs nyt vaikka mitä mieleen ja ne omat töppöilyt ja ne opittujen tapojen uudestaan opettamiset, kirjottelen lisää, täytyy vaan ekaks ajatella.
Mimmonen se pon sitten oikein on,gränsvallare=rajapaimentaja? niinku susikoirakin,siltä on tarvittu sekä rohkeutta että itsepäisyyttä..no, mitenkä kauan nää ominaisuudet on tallella...pon on ollult maalaispihojen vahtikoira ja räksytellyt ketjun päässä....joten nyt vaan seurakoirana johan siltä menee sentsit sekasin jos sille ei jotain tekemistä anneta.
Mielenkiintoinen aihe..kirjottelen lisäää...terkut..leena ja milessä se viides