Jutun lähetti Tarja , Heinäkuun 21, 2006 time: 14:15:31
Re: Kroatianpaimenkoira kaveriksi pumille?!?Vastineena juttuun: Kroatianpaimenkoira kaveriksi pumille?!?, jonka kirjoitti: Pentukuume , Heinäkuun 20, 2006 time: 16:53:10:
Hei
Hauska kuulla että olet kiinnostunut kroatianpaimenkoirasta. Itsekin olemme aikoinaan hankkineet kroaatin nimenomaan maksi agilityyn, emmekä ole pettyneet, päinvastoin.
Ikävä kuulla pumisi eroahdistuksesta. Olen ymmärtänyt, että eroahdistusta esiintyy kaikissa roduissa ja jonkinasteisena lähes joka koirassa jossakin elämänvaiheessa. Useimmilla tuo ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi. Ehkä eroahdistusta voisi verrata ihmisten unettomuuteen, joillakin se on häiritsevä, elämää hallitseva ilmiö ja joillakin ohimenevä vaihe. Niinpä on pakko todeta, että myös kroaateissa varmasti löytyy jonkinasteisesta eroahdistuksesta kärsiviä yksilöitä. Suomessa on tällä hetkellä 11 kroaattia, joten mitään tilastoja asiasta täällä on paha tehdä ;-)
Joidenkin mielestä toisen koiran ottaminen helpottaa eroahdistusta. Toisaalta, pentu ottaa mallia vanhemmasta ja pian talossa voi olla kaksi ulvojaa. Kroaatit oppivat hirvittävän nopeasti ja omaksuvat tietylaisia käyttäytymistapoja, joten ihan ehdotonta aluksi olisi, että pumi ei jäisi pennun kanssa kahdestaan.
Meidän jengiin kuuluu kaksi kroaattia, 4-vuotias ja 4,5 kk ikäinen kakara. Molempia on pidetty pentuaikana yksinään häkissä. Vanhempi on melko hiljainen yksilö, oli jo pentuna, mutta omasi tavan varastella tavaroita ja tuhota niitä. Tätä se teki nuorena myös silloin kun olimme itse kotona. Kun vaan silmä vältti tuhosi se kenkiä ja erityisen ihastunut se oli saippuaan ja pesusieniin. Pesusienien silppuaminen jatkuu yhä tänä päivänä... Yksin jäädessä koira jätettiin häkkiin, joten koti sai olla rauhassa ja kuten mainitsin, koira on hiljaista sorttia (tai oli nuorempana ;-)), joten ongelmaa ei ollut. Iän mukana (ja hampaiden vaihtumisen) tuhoamisvimma helpotti ja koira sai jäädä vapaana kotiin.
Tämä meidän nuorempi vesseli onkin sitten äänen käytöltään toista maata. Se myös ottaa selvästi mallia muista missä kohtaa aletaan huutaa ja lujaa... Kun vielä ottaisi mallia siitä milloin muut ovat hiljaa ;-) Tämä pentu ei ole koskaan tuhonnut mitään kodissamme mutta sen kohdalla häkkiin jääminen ei aluksi ollut yhtä helppoa kuin vanhemmalla. Aluksi se teki tarpeitaan häkkiin vaikka muutoin olikin sisäsiisti. Tämä vaihe on nyt taakse jäänyttä ja tätä nykyä myös tämä pentu saa olla vapaana kodissa kun koirat jäävät keskenään. Kun lähdemme kotoa, haukkuu se aluksi, mutta hiljenee pian.
Kroaatit ovat riippuvaisia omistajastaan. Tämä on yksi niistä ominaisuuksista joista erityisesti rodussa pidän. Toisaalta, jos pennusta asti koira tottuu myös muiden ihmisten käsittelyyn, boxissa olemiseen jne. niin sen voi toki antaa myös vieraan hoidettavaksi. Ja eikös se ole yleensä niin, että koira kiintyy eniten siihen perheenjäseneen jonka kanssa se eniten touhuaa? Meillä vanhempi kroaatti on selvästi isännän koira, agilityn myötä parista on tullut kuin paita ja peppu (mutta kumpi on kumpi?) ja mitä todennököisimmin näin tulee käymään myös nuoremman kroaatin kohdalla.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koirat kaipaisivat ja odottelisivat vain isäntää kotiin.Summa summarum; sanoisin, että mitä tahansa odotat koiralta aikuisena, totuta se niihin asioihin pennusta pitäen.
Olet varmaankin menossa ensi viikonloppuna MM-karsintoihin??? Jos, niin hurjasti ONNEA koitokseen. Myös meidän kroaatti pinkoo kisoissa isännän kanssa numerolla 302.