Jutun lähetti Tarja , Huhtikuun 5, 2007 time: 17:09:19
Re: Hermot menee!Vastineena juttuun: Hermot menee!, jonka kirjoitti: Siru, Lily, Emma & Nupo , Huhtikuun 4, 2007 time: 09:12:57:
Tervetuloa Siru 'useamman koiran omistavien' iloiseen joukkoon! Siinähän se menee toinen koira kun ensimmäinenkin... ja vaikka kolmas...
Kuullostaa siltä että Nupolla on mahtavat aamut! Kunnon revittelyä ja ah, vapauttava helpotushetki sitten kotiin tullessa matolle tai papereille. Aika ihanteellista Nuupsaleen kannalta ;-) Tiedän ettei aamulla viiden aikaan innosta tehdä useampia pissityslenkkejä mutta ehkä tässä tapauksessa niin olisi (ainakin vähän aikaa) parempi... Houkutteleeko?
Tuo remmissä roikkuminen on tuttua puuhaa. Eijahan (Sagan omistaja) kärvisteli saman asian kanssa mutta ymmärtääkseni heillä on tilanne parantunut. Ja myös meillä Sa-tiainen harrasti välillä pärräilyä Sipowiczin hihnassa (ja turkissa). Tätä se tekee vieläkin silloin kun äitini vie näitä kahta humanteria yhtä aikaa lenkille. Äitini on ratkaissut homman niin, että Sa-tiainen ärrää ja purraa pihassa jonkun aikaa ja lähtevät liikkeelle vasta kun kohtaus on ohi. Tälloin Sipoiwicz on täysin ottavana osapuolena ja antaa pösilön kroaatin reuhuta.
Mulla Sa-tiainen lopetti tuon hihnassa reuhuamisen kun muutaman kerran älähdin vähän ponnekkaammin. Joskus se tosin ottaa "sen ilmeen", katsoo mua ja alkaa näykkiä Sipowiczin hihnaa. Silloin ei tarvi muuta kuin katsoa tuimasti takaisin, niin Sa-tiainen palaa ruotuun.
Sipowicz ei jostain syystä pihalla älähdä Sa-tiaiselle vaikka se tekisi mitä. Sisällä komento onkin sitten ihan toinen. Myös sisällä meillä ärrätään ja purrataan, mutta se on Sipo joka purraa. Sa-tiainen on mutkalla sen alla tai suussa. Joskus on erityisiä purinä-päiviä (tai iltoja, yleensä pahimmat kohtaukset on myöhään illalla ruoan jälkeen). Tällöin pitää kaverukset erottaa tai purraamisesta ei tule loppua.
Metalliremmi on tietty hyvä ratkaisu Nupon riekkumiseen. Eikös teillä ollutkin sellainen käytössä? Tuosta tulikin mieleeni, että Puubilla ei ole koskaan ollut tapana riekkua muiden hihnoissa (siis pentunakaan) mutta sen sijaan se näppärästi ja nopeasti puri kaikki hihnat katki. Siksi meillä onkin näitä muutamaan kertaan solmittuja hihnoja kaapit täynnä. Pureskelu loppui meilläkin metalliremmiin. Vaan kyllä oli Puubin ilme alistunut ja pettynyt kun se huomasi millaisen roikottimen sai kaulaansa. Pelottavakin se aluksi oli kun oli niin julmetun painava ja piti ääntä. Tuota remmiä pidettiin vähän aikaa eikä Puubi sen koommin ole purrut hihnojaan vaikka sillä aina kangashihnaa käytetäänkin.
Hyvää Pääsiäistä kaikille Sykeröille kotijoukkoineen!