Jutun lähetti Eija , Maaliskuun 30, 2007 time: 18:55:35
Re: luetelkaa ominaisuudet : )Vastineena juttuun: luetelkaa ominaisuudet : ), jonka kirjoitti: Capo , Maaliskuun 28, 2007 time: 17:26:18:
Tässä listausta meidän ipanasta (Sagasta):
- söpö ja sympaattinen, helppo ja herttainen, hiljainen ja huomaamaton;
Joskus oikein ihmettelen, voiko elämä olla näin cool, vaikka talossa on pentu... Meillä toistaiseksi mitään ei ole tuhottu tai silputtu. Kädet eivät ole naarmuilla pikku naskalihampaista. Saga leikkii yksikseenkin omilla leluillaan ja on sisällä jo nyt melko huomaamaton: saan esim. tehdä rauhassa töistä kotiin seuraavia paperitöitä...
- tasapainoinen ja tyytyväinen; ei stressaannu pienistä
- terhakka ja perusreipas
- varautunut vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan, käy vain nopeasti nuuhkaisemassa, ei muuta; tarvitsee lisäturvan - esim. sylin tai minut vierelleen - ennen kuin antaa vieraiden silitellä. Sosiaalisuus onkin tärkein arkielämän taito, johon nyt panostamme. Onneksi makupalat maistuvat ja vanhempi koirani supersosiaalisena näyttää mallia, että ihmiset ovat ihania. Muiden koirien kanssa tulee toimeen, jos ne eivät ole Sagasta kiinnostuneita eli jos ne puuhailevat omiaan ja Saga saa käydä haistelemassa silloin kuin tykkää. Hovileikittäjäksi kelpaa vain schape-sisko Åsa.
- utelias; onneksi vieraat ihmiset ja koirat eivät ole vain pelottavia vaan myös kiinnostavia... Saga on oikeastaan tarkkailija
- taistelutahtoinen
- saalisviettiäkin on...? On kiinnostunut ohi menevistä pyöräilijöistä ja autoista silloin, kun esim. odotellaan tien ylittämistä. Pallot yms. lentävät lelut eivät vielä kiinnosta: lähtee ehkä perään, mutta ei tuo, joskus saattaa ottaa suuhun ja viedä sivummalle
- Sagan motto (ulkoiltaessa): Eteenpäin!
Neiti onkin uskomaton kipittäjä. Ei väsy koskaan. Pitää oikein itseään välillä muistuttaa, että kyseessä on pikku pentu. Ulkoillaan ja lenkkeillään paljon, hihnassa ja ilman.
- tykkää vedestä sen eri olomuodoissa; kävi jokin aika sitten kastautumassa Porvoonjoessa porvoolaiseksi...
- jousijalka: juoksee, hyppii ja pomppii, harvemmin kävelee...
- ei juuri vahdi eikä hauku (ei rapun ääniä, ei naapureita, ei postia), mutta varmaan pinnan alla sykkii pieni vahtikoiran sydän... Koska asutaan pienkerrostalossa, meillä on alusta asti lähdetty siitä, että sisällä ollaan mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomia, ulos sitten ääntä mahtuu
- örisee, naukuu, krohisee (röhkii);
herätessä kissamainen maukaisu on suloinen, sen sijaan krohinaa olen ihmetellyt: leikkiessään Saga puskee Åsaa kuin pässi ja krohisee innostuksesta kuin sika maata tonkiessaan
- Sagaa on sanottu karitsaksi (ulkonäkö, olemus), karhuksi (töpöhäntä?), hirveksi (pitkät jalat), oravaksi (pureskelee ja kantaa ulkona käpyjä; kanniskelee myös lumen alta esiin tulleita roskia, kuten pahvimukeja, tölkkejä...), kissaksi ja hevoseksi. Huiminta on ihan tosimielessä esitetty kysymys, ovatko Saga ja Åsa samaa rotua (Åsa on siis pitkäkarvainen - "Kumpi pää on etupää ja kumpi takapää? Onks sillä silmiä?" - ja luppakorvainen ihan eri tyyppinen lammaskoira, ja Sagalla oli jo silloin terhakkaasti korvat pystyssä...)Tällainen on siis meidän mainio tirpukka.
t. Eija