Jutun lähetti ITe , Kesäkuun 23, 2016 kello: 12:10:55
Re: Karsintaa arvokisoihinVastineena juttuun: Re: Karsintaa arvokisoihin, jonka kirjoitti: Tiiviimmät kisat, enemmän laatua ja laatuaikaa , Kesäkuun 23, 2016 kello: 09:38:08:
SM-kisojen formaattia voi lähestyä monesta kulmasta. Yksi tapa tehdä se on pohtia, että tulisiko SM-kisan ja MM-karsintojen olla samankaltaisia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitään erityistä syytä siihen, miksi niiden tulisi toimia samalla formaatilla ei ole. Ainakin minusta ajattelun lähtökohdat voivat siis olla erilaiset ja myös ratkaisut voivat vaihdella.
Ensinnäkin SM-kisoissa haetaan ensisijaisesti Suomen mestaria. Kaikki hyvät sijoitukset on ansaittava, mutta kyllä se mestaruus-titteli on tärkein. Haetaan siis karkeasti ottaen tuon kyseisen kilpailun parasta koirakkoa. Silloin korostuu erityisesti sekä virheettömyys että nopeus. Suomen mestariksi ei millään järkevällä perusteella pitäisi päästä, jos tekee YHDENKIN virheen. Siksi, kun etsitään vain parasta ei tarvitse millään lailla pohtia, että miten ne 5 tai hyllyn tehneet olisivat pärjänneet, jos olisivat onnistuneet. Vain parasta etsittäessä voittajia voi olla vain yksi.
Kun haetaan maajoukkuetta, haetaan useampaa koirakkoa. Se on taas aivan eri juttu kuin vain parhaan etsiminen. Siinä ei haeta ainoastaan yksilökilpailijaa vaan ainakin nykykäytännöllä sekä yksilö että joukkuekisan osallistujaa. Koska haettavia on useita, myös vertailun toimivuuden merkitys kasvaa ja useammalle suoritukselle tulee merkitystä. Silloin on myös pohdittava, kuinka usealle suoritukselle tuo merkitys annetaan ja vaaditaanko täysin virheetöntä onnistumista, vai sallitaanko pieni epäonnistuminen. Ehkä se agilityssa on jossain määrin perusteltua, koska laji on poikkeuksellisen virheherkkä. Toisaalta ei virheherkkyyden salliminen voi älyttömyyksiin mennä. Hyvin voidaan kysyä, onko mitään mieltä lähettää MM-kisoihin koirakkoa, joka onnistuessaan voi olla kärjessä, mutta jonka onnistumismahdollisuus on esimerkiksi alle 20 %. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että radan läpipääsyn mahdollisuus tulisi olla vähintään 50 %, mieluiten enemmän. Parasta on, jos kilpakumppanit nostavat onnistumisvaatimuksen mahdollisimman ylös omilla hyvillä suorituksillaan.
Kolmas asia koskee kilpailusuoritusten määrää. Kun haetaan parasta, minusta kaksi rataa riittää SM-kisoissa riittää hyvin. Karsinnoissa ja joukkuetta haettaessa lähtökohtaa tulisi pohtia myös koiran jaksamisen näkökulmasta. Usein on näissäkin keskusteluissa ollut esillä, että koiralle ei välttämättä ole hyväksi, jos se joutuu kisaamaan yli 3 rataa samana päivänä. Olkoon tämä luku sitten 3, 4 tai 5 niin joka tapauksessa se asettaa jonkinlaisen ylärajan yhdestä suunnasta suorituksille. Itse näen, että 3 on hyvä määrä ja täytyisi olla hyvät perustelut, jos koiraa juoksutetaan päivässä sitä enemmän. Voi myös kysyä, että palvelisiko enemmän kuin 3 radan juoksuttaminen päivässä jollakin tavalla paremmuuden ratkaisemista. Minusta ei palvelisi.
Jos SM-kisoja tai karsintaa lähdetään pohtimaan kapasiteetin näkökulmasta oleellista on käytettävissä oleva aika. Kuinka monta suoritusta on mahdollista ja järkevää laittaa samalle päivälle. Oleellista on ulkokisojen ja sisäkisojen erilaiset mahdollisuudet ratakapasiteetin joustolle. Jo tasapuolisuus asettaa ensimmäisen kriteerin. Kaikkien saman kokoluokan kilpailijoiden on suoritettava samarata samalla tuomarilla, mikä käytännössä tarkoittaa, että SM-kilpailussa radat voidaan kisata samaan aikaan eri kokoluokissa. Tunnelma ja arvostussyistä ollaan kuitenkin päädytty siihen, että finaaliradan aikana vain yksi koirakko tekee omaa suoritustaan. SM-kisojen ensimmäisen radan kannalta en todellakaan näe tarpeelliseksi, että samanaikaisuutta jotenkin rajoitettaisiin. Raami siis mahdollistaa SM-kisoissa kohtalaisen isonkin kilpailijajoukon. On sitten toinen asia, että kuinka suureksi tuon joukon halutaan muodostuvan. Minusta kyseessä on kuitenkin kohtuudella pienin laskutoimituksin ratkaistava asia. SM-kisojen karsintavaiheeseen varataan laskelmissa tietty aika ja katsotaan kuinka monta suoritusta siinä ajassa on vietävissä läpi. Määritellään osallistujien ihannemäärä tuon luvun perusteella. Nyt sitä on yritetty toteuttaa karsintanollien ja voittojen perusteella, mutta suunta näyttää olevan kohti rankinglla tapahtuvaa rajausta. SM-kisojen osalta tuo rajaus voisi kuitenkin olla huomattavasti löysempi kuin MM-karsintojen osalta onhan kilpailujärjestelmä, kapasiteetti ja tavoitekin erilainen.
MM-karsinnassa, toimittaessa halliympäristössä, on käytettävissä oleva tila ensisijainen rajoite. TSAUn hallilla pystytään toimimaan kahdella radalla samaan aikaan, mutta on toinen asia halutaanko. Joka tapauksessa siinäkin hyvässä ja laajassa hallissa on oma aikarajoituksensa. Itse en näe ongelmaksi, jos kisapäivän pituus on vaikkapa klo 8.00 - 20.00. Sellaisia työpäiviä moni tekee ihan normisti. Sen sijaan pidän kyllä ongelmana, jos päivä kestää yli klo 21.00. Silloin yöuni jää kisaajalla tai kisatyöntekijällä hyvin lyhyeksi. Taaskin on aikataulutuksesta laskettavissa kuinka monta kisaajaa voidaan tuolla ajalla viedä läpi. Jos jonain toisena vuonna järjestäjällä on käytössään pienempi halli voi minun mielestäni kisaajamäärää säädellä hallin mukaan. Toisena vuonna kisaajia voisi siis olla kokoluokassa vaikkapa 100 ja toisena vuotena 80. Tämä siis vain ja ainoastaan kapasiteettiin sidotun laskennan perusteella. Jos siis vuosikokouksessa kannatusta saanut ajatus siitä, että kaikki kisaisivat karsinnassa kaikki radat tulisi olemaan järjestelmän ydin se tarkoittaisi, että 100 kokoluokan edustajalla kisattaisiin kumpanakin päivänä 3 (kl) x 3 (rataa) x 100 kilpailijaa = 900 suoritusta eli viikonloppuna 1800 suoritusta. Tuota määrää suorituksia en kuitenkaan pidä mahdollisena tai järkevänä vain yhdellä radalla. Kahdella radalla se tarkoittaisi 450 suoritusta rataa kohden, joka on hyvinkin mahdollista viedä läpi.
Eli kokonaisuuden kannalta ollaan hakemassa kahdessa kisassa erilaisia asioita. Noissa kisoissa on myös erilainen kapasiteetti. Kun haetaan parasta, ei tarvitse hyväksyä ainoatakaan epäonnistumista. Kun haetaan joukkuetta, voidaan myös epäonnelle antaa pientä tilaa. Käytettävissä oleva aika on suurin rajoite, mutta mitään syytä järjestää muutaman tunnin eliitin sessiota ei mielestäni ole. Jos joku haluaa pitää illanviettoja, ne eivät minusta huippu-urheilun perusteeksi sovellu.