Jutun lähetti Ihme että ollaan vielä.... , Toukokuun 6, 2016 kello: 17:58:58
Re: AgilitypaneeliVastineena juttuun: Re: Agilitypaneeli, jonka kirjoitti: Urbaanilegenda ja Wanha tyyli , Huhtikuun 2, 2016 kello: 21:42:55:
» "Ennen oli kaikki paremmin" -no joopa joo. Silloin hypyytettiin koiria kovalla tai upottavalla tai liukaaalla pohjalla (nykyisiä medejä maksihypyillä...), mentiin pitkää montakin pitkää rataa, tehtiin paljon toistoja, että silläpä se koira oppii, mutta mitäpä turhasta palkkaamaan. Lämmittelyjä ja jäähdyttelyjä ei tehnyt kukaan, ei koiralle eikä itselle. Kummallisesti liikkuvat koirat olivat "persoonallisia", kun ne selkä notkolla ja pää pystyssä roiskivat korkeitten rimojen yli,. Ei tullut mieleen, että voi olla lihaskunnossa tai hyppytekniikassa parantamisen varaa. Hyppäämiseen "kyllästyneet" eli mitä todennäköisemmin jumissa olevat koirat katosivat hiljaisesti takavasemmalle ja harrastelivat vain satunnaisesti tai ainoastaan kisasivat, koska niitä ei "huvittanut" treenata säännöllisesti.
Onneksi en ole ollut samassa seurassa.Kyllä meillä ainakin harjoiteltiin nurmikolla, kolmesta viiteen esteen sarjoilla. Varmaankin siksi, ettei niitä jaksettu enempää raahata kerrallaan kopista ulos. Korkeintaan kerran kuussa oli epikset jossa tehtiin rataharjoitus. Meillä oli harjoitus-, kisa- ja lepokausi. Talvella pidettiin talvitaukoa harjoituksista tai jos jossain oli kisat mentiin sinne ja myöhemmin siirryttiin maneeseihin. Kisojen jälkeen pidettiin lepopäivä.
Siinä olet oikeassa, että lämmittelyt oli kyllä vähäistä. Yleensä vain pelkkä kävely kentälle ja sieltä pois. Joskus ei sitäkään. Kilpailuissa lämmittelystä kävi kävely kisa-alueella ja odottaminen että iltakisa pääsee alkamaan. Jos sattui olemaan kaksi kilpailua samana päivänä. Lihashuolto tunnettiin silloin nimellä koiran hieronta. Koirani kävi hierojalla koko 90-luvun ja sen jälkeen kohtuu säännöllisesti. Hyppytekniikkaa ei tarvinnut parantaa koska koira oli opetellut sitä jo pennusta lähtien liikkuessaan monenlaisissa maastoissa.
» Puutteellisesti koulutettu koira teki "tahallaan" virheitä ja "näytti ohjaalle keskaria" ja olikohan siinä sitten se kuuluisa "hallintaongelma". Nykyisin joku voisi huomata, että itsehän sen ohjasit liikkeelläsi väärään putkeen, vaikka karjuitkin pää punaisena "tähän tähän".Meinaatko, ettei kouluttajat (nyk. valmentajat) osanneet silloin mitään? Hämmästyisitkö jos kertoisin, että tänäpäivänä ei ole esittää lähes mitään uutta - mitä ei ole esitetty aikaisemmin? Ainoa ero on se, että nykyään ohjauksille on saatu lähes standardi nimitykset läpi suomen ja koulutuksesta on tehty konsepti.
Yllätytkö jos kerron, että aikojen alussa ihmisille oli selvää, että koira ei tee virheitä vaan virheet tekee ohjaaja. Se oli aikoinaan päivän selvää. Peili oli vakiovaruste ohjaajilla.
Nykyään kuulee paljon enemmän koiran tekemistä virheistä. Tarkoittaako se sitä, että koirat ovat tulleet tyhmemmiksi vai sitä että kouluttajien/koulutuksen taso on heikentynyt?» Muuttuhan se maailma ja laji kehittyy siinä mukana, ei aina huonompaan suuntaan :)
Kaikki kehitys on positiivista vaikkei aina hyvää. ;¤)