Jutun lähetti Minna, Suvianne, Håp ja Vanttu , Huhtikuun 3, 2016 kello: 11:47:06
Re: AgilitypaneeliVastineena juttuun: Re: Agilitypaneeli, jonka kirjoitti: Hmmm , Huhtikuun 2, 2016 kello: 22:25:50:
Hyvä kirjoitus urbaanilegendalta. Erityisesti se, että vaikka säinne sähköpostiin tulevassa ratapiirustuksessa on se 36 estettä, ei siellä treeneissä koko rataa ehkä mennä. Itse olen käynyt vuosia treenaamassa valmentajilla, joiden radoissa on juurikin nuo 30-40 estettä. Alkuun emme päässeet edes sen eka hypyn yli (Suvi ei pysynyt lähdössä). Pikkuhiljaa siitä ollaan menty eteenpäin, mutta yhä tulee ratoja, missä yhden koiran treenivuorolla mennään vain muutaman esteen pätkää tuosta. Ja toki tulee niitä onnenhelmihetkiä, jolloin koira tekee ekalla yrityksellä nollan 37 esteen radalla. Mutta se on sitten aikalailla siinä sen koiran osuus sinä päivänä. Voidaan kokeilla joku kohta eri ohjaussysteemillä, koira autoon (ja kuva kännyllä ja sydänpäivitys faceen asap. Videokin, jos sattuu olemaan). Näitä pitkän radan treenejä mun koirilla on noin kerran kuukaudessa. Keskimäärin omat koirat ovat tuollaisella radalla 15 minuuttia. Ja tämä aika sisältää valkun ohjeistuksen ja yhteiset pohdinnat, ei se koira mene tukkatuubilla koko aikaa.
Aika harvoin osallistun enää näihin valmennustapahtumiin. Osa niistä on minusta vuosien saatossa ollut yhdelle koiralle liian raskas. Nykyään olen siinä onnekkaassa asemassa, että autosta voi hakea seuraavan sessen, jos alkaa tuntua, että vaatimustaso kasvaa liian suureksi suoritusvuorossa olevalle. Minä kyllä peräänkuuluttaisin myös ohjaajalta maalaisjärkeä. Sille nimivalkulle tai ulkomaan gurullekin pitää pystyä sanomaan, että tuntee koiransa ja nyt tuo on tehnyt tänään liikaa. Ei jaksa eikä tuossa tilassa opi mitään. Käytetään loppuaika vaikka jonkun ongelmakohdan teoriapohdiskeluun. Ja tässäkin on koirakohtaisia eroja. Pitää tietää mitä oma pystyy tekemään. Ei katsoa, mitä kaverin koira jaksaa.
Normaaleja viikkotreenejä teen yleensä useamman, mutta ne ovat lyhyitä. Kerran viikossa on noin 20-25 esteen ratatreeni. Vanhin koiristani ei tee sitä ollenkaan, jos minusta radassa ei sille ole mitään ongelmakohtaa. Muiden kanssa teen sen kerran tai kaksi ikäänkuin kisanomaisena nollatreeninä. Ne 1-2 muuta kertaa ovat joko kisoja, tai kontaktin juoksuttamista muutaman kerran, jonku keppikulman tai ohjauskuvion kokeilua. 2-5 min/koira maks. Eikä näissä treeneissä aina ole edes esteitä.
Ja mitä tulee Suomen "tippumisesta" maailman kärjestä, en ole ihan varma väitteen todenperäisyydestä. (Minä seuraan lähinnä makseja). MM-kisoissa ollaan oltu yksittäisillä radoilla nopeimpien kolmen joukossa, Tuulian Punssi on saanut hopeaa ei niin monta vuotta sitten jne. WAOssa on tullut menestystä. EOssa, joka on ylivoimaisesti suurin ja kovatasoisin kilpailu maksikoirille vuosittain, oli Marianne Terolla viime vuonna neljäs. Agilityn harrastaminen on kasvanut räjähdysmäisesti, kymmenen vuotta sitten huipulla oli vähemmän koiria ja Suomi oli yksi edelläkävijämaista. Kokoajan vaatii enemmän ja vähän onneakin olla ihan eka. Mikä ei toki tarkoita, etteikö pidä kehittää meidän valmennussysteemiä. Olla tarvittaessa valmis muuttamaan reippaastikin, jos tarvetta ilmenee!