Jutun lähetti M , Maaliskuun 8, 2016 kello: 09:38:27
Re: NostalgiamuisteloitaVastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:
Ennen kuin oli maneesia käytössä, kolattiin talvisin ulkokenttä lumesta ennen kuin päästiin treenaamaan. Luksusta oli sitten, kun päästiin hevosmaneesiin treenaamaan. Treeniajat oli klo 21 > (joskus taisi olla jopa jo klo 20). Eka treeniryhmä putsasi esteet lumesta ja kantoi ne ulkoa sisälle, vikat treenaajat kantoivat esteet puolen yön jälkeen takaisin ulos. Treenejä oli yhtenä päivän viikossa, koska maneesin pohja kovettui treenaamisesta sen verran, että vaati talliyrittäjältä kunnon lanaukset aina seuraavana aamuna.
Pöytä oli aikoinaan lähes joka kisoissa, ja meidänkin kisaura alkoi radalla, jolta se löytyi. Ykkösluokassa pöydällä asento oli aina maahan (3-luokassa se asento oli tuomarin määriteltävissä, kakkosluokasta en muista), ja eihän minun kuuma koirani ekoissa kisoissaan olisi millään meinannut mennä pöydälle makaamaan kesken radan. Pöydällä meni videon mukaan n. 30 sekuntia, mutta voitettiin silti.
Vesiestettä treenattiin, mutta sitä ei tainnut kisoissa tulla vastaan kuin Soikka Saarelan radoilla. Kavaletteja oli muutaman kerran. A-estettä väännettiin aina luokkien välissä oikeaan korkeuteen. Kerran oli jäänyt mineillä vahingossa maksikorkeuteen ja huomattiin vasta kesken luokan. Radan jo suorittaneet koirat tekivät radan uudestaan.
Aikoinaanhan oli luokkia vain minit ja maksit, ja omalle kohdalleni oli aika järkytys, kun mediluokan tultua jouduttiin mineistä medeihin. Hyppykorkeus kasvoi samalla 5 senttiä, mikä ei tuntunut hyvältä ollenkaan. Toki se muilla (alle 35 senttisillä ja yli 40 senttisillä) samalla laski, joten kokonaisuudessaan oli hyvä uudistus - omalta kohdalta vain vähän kirpaisi, kun oli koira koko ikänsä tottunut hyppäämään matalampia hyppyjä.
Vitosilla noustiin luokasta toiseen, joten nollia tarvitsi tehdä vasta kolmosissa. Vain voittonollat kelpasivat valioitumiseen, ja meilläkin jäi eteläisen Suomen kovassa kilpailussa valioituminen yhden voiton päähän.
Kisaratoja ei todellakaan saanut tehdä loppuun, vaan hylkäyksen jälkeen heti pois radalta. Kisojahan oli normaalisti vain yksi päivässä, joten aika monta kertaa tuli ajettua x00 km, suoritettua yksi este ja lähdettyä kotiin.