Jutun lähetti Kenkku , Marraskuun 25, 2015 kello: 15:23:10
Re: ulkopuolinen seurassaVastineena juttuun: Re: ulkopuolinen seurassa, jonka kirjoitti: kooma , Marraskuun 22, 2015 kello: 09:56:32:
kooma kirjoitti:
» Niin, nä on aina hankalia juttuja. Itse olen pienessä seurassa luultavasti juuri siinä kuuluisassa sisäpiirissä. Saman porukan kanssa tullut treenattua jo vuosikausia. Koulutettavat ryhmässä vaihtuvat toki silloin tällöin, eivätkä tulijat ole kyllä valittu naaman mukaan. Fakta vaan taitaa olla, että toisten kanssa on enemmän tekemisissä kuin toisten. Talkoissa itse ainakin pyrin juttelemaan toisten kanssa ja kisoissa juttelen kaikille tutuille.» Kurjaa toki on jos jää omassa treeniryhmässään ulkopuoliseksi. Se ei ole kenellekään mukavaa. Silti ihmetyttää tämä nupina "sisäpiireistä". Mitä on sisäpiiri? Olen monesti miettinyt, että olisiko joku seurastamme tyytyväisempi jos kaveriporukkamme ei treenaisi yhdessä? Toisaalta itsenäisissä treeniryhmissä muodostuu helpommin näitä omia sisäpiirejään, enkä osaa sitä pitää mitenkään pahana niin kauan kuin kaikki tulevat keskenään juttuun. Pitäisikö treenata sellaisten kanssa joiden ei tule toimeen? Mikä on riittävää muiden huomioon ottamista? Itse en pode huonoa omaatuntoa "sisäpiiriin" ( jos sellaista onkaan) kuulumisesta.
Mutta tunnistat asian. Minäkin tunnistan molemmat kuviot, olen kokenut sekä ulkopuolisuutta että sisäpiirissä oloa. Ja kyllä, nk. sisäänpäin lämpenevä sisäpiiri on olemassa, niin kuin ulkopuolelle jättämistäkin. Se on tunne asia, jonka jokainen määrittelee itse.
Kaikessa sosiaalisessa vapaamuotoisessa toiminnassa helpottaa, jos tuntee entuudestaan jonkun sisäpiiriläisen. Yksin tuntemattomana itsensä sisäänajo vaatii aikaa, vaivaa ja hyvää itsetuntoa. Agility - niin kuin muutkin lajit - on myös raadollinen laji, jossa "arvostus" tai "suosio" määrittyy taitojen mukaan. Itselleni tämä on ollut kynnyksiä alentava tekijä. Olen usein ollut se, joka voittaa seuran mestaruuden tms. Toki joskus olen ollut myös se piirimestaruuden "väärä" voittaja.
Tiettyyn porukkaan kuuluminen voi olla ohjaava asia, ei esim. agility. Ts. yksin ei käydä kisoissa eikä harkkaamassa. Silloin porukan hajoaminen saattaa johtaa harrastuksen loppumiseen ellei ryhmä pysty muodostumaan uudessa kokoonpanossa toimivaksi.
Sitten on niitä, jotka kinttaalla viittaavat tollaisille ryhmille. Itse olen opetellut jälkimmäiseen toimintamalliin ja se toimii. En edes odota pääseväni mihinkään sisäpiiriin, koska sellaista en tarvitse. Fokuksena on agility, mihin panostan, koirani kanssa harkkaaminen ja kouluttautuminen. Välillä puuhailen yksin, välillä hyvänkin porukan kanssa, jotka olen tavannut eka kertaa. Se on vapautta. Tällä hetkellä meillä on hyvä harkkaporukka, entuudestaan emme ole tunteneet, mutta uskoisin, että kaikki kokevat hyväksytyksi tulemisen.