Jutun lähetti Uusi seura? , Marraskuun 23, 2015 kello: 09:25:29
Re: ulkopuolinen seurassaVastineena juttuun: ulkopuolinen seurassa, jonka kirjoitti: outolintu , Marraskuun 21, 2015 kello: 08:41:59:
Varsinkin pääkaupunkiseudulla on niin monia seuroja, että itse listaisin oman seuran plussat ja miinukset paperille, jos miinuksia on enemmän kuin plussaa tai miinuspuolelle päätyy ne kaikki tärkeimmät harkitsisin uuteen seuraan hakemista. Ja varsinkin sellaiseen josta löytyisi jo entuudestaan niitä tuttuja mahdollisesti. Sosiaalinen kanssakäyminen on aika tärkeässä roolissa tässä harrastuksessa mielestäni. :) Ja jokaiseen seuraan kaivataan niitä ahkeria työntekijöitä. :)
Omastakin seurasta löytyy ne ”sisäpiirit”, mutta ne tulevat esille lähinnä jos ollaan samoissa kisoissa kisaamassa. Muuten oman seuran henki toimii ihan hyvin. Kun tehdään töitä yhdessä, tai treenataan samoissa ryhmissä niin yksittäisiin ihmisiin jää nämä nokka pystyssä kulkevat. :)outolintu kirjoitti:
» Onko kukan muu kokenut agilityn parissa kiusatuksi tulemista tai ulkopuolisuutta? Teen itse kohtalaisen paljon seurassa töitä, talkootunteja kyllä tulee moninkertaisesti vaadittuun tavoitteeseen ja yritän muutoinkin aina olla muille seurassa avuksi. Mutta mitä sitten teen väärin tai olenko sitten vaan muutoin jotenkin epämiellyttävä? Vai onko kyse vallasta? Olen kohtalaisen pienessä seurassa, johon uusia jäseniäkin otetaan mukaan varsin maltillisesti. Seurassa tuntuu vallitsevan oma hierarkiansa: Vuosikausia yhdessä toimineet seuralaiset ryhmittyvät keskenään, olipa sitten kyse pikkujouluista tai treenitilanteesta. Näennäisesti kyllä juttelevat minullekin, tai no, vastaavat lyhyesti jos kysyn, mutta ne parhaat naurut nauretaan omissa ringeissä. Koulutustilanteessa minuun ei panosteta niinkuin niihin bestiksiin. Kisatilanteessakin analysoidaan suorituksia vain omien kavereitten kesken. Eli minua kyllä moikataan, mutta minulle ei tulla puhumaan.» Agility lajina on niin kivaa, että yritän opetella olla välittämättä ulkopuolisuuden tunteesta. Yritän myös ajatella sen olevan luonnollista, että pitkään yhdessä olleiden porukkaan on loppupelissä vaikea päästä mukaan, olipa kyse mistä tahansa asiasta tai lajista. Ehkäpä nämä konkarit ja seuran perustajat eivät edes tarkoita mitään pahaa eivätkä edes tiedosta koko asiaa. Vähän vaikea näistä asioista on siis ääneenkään puhua, kun kuitenkin päällisin puolin kaikki on fine. Pelkään, että jos asiasta mainitsen, niin sitten vasta hylkiö olenkin. No, siitäkin huolimatta, itsekin nyt jo useita vuosia seurassa olleena voin todeta kokevani asiasta sen verran pahaa mieltä, että olen harkinnut jättäytymistä taka-alalle, nyt siis omaehtoisesti: jatkossa teen vain minimitalkootunnit ja koulutukseenkin hakeudun seuran ulkopuolelle.
» En halua ketään loukata avautumisellani, mutta kysyn, onko kellään samoja fiiliksiä?