Jutun lähetti Ville L , Elokuun 21, 2015 kello: 14:30:55
Re: Vuoden 2016 tulosvaatimukset SM-kilpailuihin ja maajoukkuekarsintoihinVastineena juttuun: Re: Vuoden 2016 tulosvaatimukset SM-kilpailuihin ja maajoukkuekarsintoihin, jonka kirjoitti: ITe , Elokuun 21, 2015 kello: 12:35:35:
ITe kirjoitti:
» Ymmärrän tätä ajattelua, mutta sillä on vaikutuksensa Tosiasiassa se tarkoittaisi, että muut harrastajat joutuisivat rahoittamaan näiden 50 koiran kisaamisen, sillä helposti se nuori ja lahjakas opiskelija ei ole kuitenkaan valmis kustantamaan kohtuuttoman suureksi nousevia karsinta kustannuksia matkoineen ja majoituksineen. Vakituisessa työssä olevalle ihmiselle se ei varmasti olisi mahdoton ongelma. Yhdelle ohjaajalle vaikkapa 10 starttia x 15 euroa olisi vasta 150,00 euroa. 50 x 150 euroa olisi 7.500,00. Tuolla summalla ei tosiasiassa karsintoja järjestetä. Ennemminkin kustannustaso olisi kaksin - kolminkertainen eli jos kilpailumaksuja ei nostettaisi olisi muista lähteistä saatava 7.500 - 15.000,00 euroa. Enkä ole edes ihan varma, riittäisikö tuo summa ja olisivatko kisaajat valmiita maksamaan tuon 150,00 euroakaan. Se mitä siis toivon, olisi, että järjestelmäarvioissa otettaisiin mukaan myös taloudellisuuslaskelmat. Itse en näe suuria mahdollisuuksia huippujen harrastamisen rahoittamiseen vaan katson, että omarahoitus tulee olla lähtökohtana.Kaikissa säkäluokissa olisi 50 osallistujaa. Eli 8 starttia maksaisi 100-150 euroa. Kisamaksut olisivat silloin 15000-22500. Olen samaa mieltä tuosta talouspuolesta, ettei agility saa olla liian kallista ja huippuagilityä ei pidä maksattaa "tavisharrastajilla"
» Maajoukkueen matkat on sen sijaan rahoitettava mielestäni kollektiivisesti. Siellä edustetaan Suomea ja suomalaista agilitya.
» Toinen asia on tuo viidenkymmen esikarsitun valinta. Vuosien varrella on noussut useinkin uusia koirakoita tai rankingissa vain kohtalaista menestystä esittäneitä kolkuttelemaan maajoukkueen porttia. Syyt ovat monet. Toiset ovat jäähdyttelemässä toiset taas vasta nousemassa. Arvostan amerikkalaista raakaa karsintaa. Sen edellytys on että tapahtuu kilpailijoiden välinen aito kilpailukohtaaminen. Vain niin voidaan saada keskinäinen paremmuus selville. Vaikkapa Helsingin halleissa kisaava ei välttämättä koskaan kohtaa Itä-Suomen maneeseissa kisaavaa kilpakumppaniaan kilpailuvuoden aikana. Ainoa paikka on karsintakisat, joihin molemmat ovat valmiita panostamaan. Ylipäätään en näe mitään syytä, miksi Helsinki, Turku tai Tampere keskeisyyttä millään tavalla tulisi erityisesti tukea. Toki suuri osa huipuista siellä asuu, mutta maailmanmestareita on kyllä tullut eniten muualta. Tämä on turkulaisenakin valitettavasti tunnustettava ja muiden häntää nostettava.
Tästä alueellisuudestakin olen täysin samaa mieltä. Suomeen tarvittaisiin lisää kaikki huiput kokoavia kisoja, mutta niitä ei pidä vaatia kaikilta maajoukkueeseen haluaville, ettei kustannukset karkaisi. Tässä nopeasti muotoilemassani mallissa 10 kisaa voisi olla siis ympäri Suomea, josta lipun saisi karsintoihin kunhan sijoittuisi tarpeeksi hyvin.
Kyllä EO-ranking on kohtuullisen onnistunut, kun katsoo tämän vuoden PM- ja EO-joukkuetta. Kunhan saataisiin vielä parempi ranking aikaiseksi, niin sen kärki pääsisi karsintoihin suoraan ja loput paikat menisi jakoon esikarsinnoissa. Malli olisi halpa kaikille niille, jotka olisivat tarpeeksi hyviä :-)