Jutun lähetti ITe , Elokuun 18, 2015 kello: 11:15:40
Re: Vuoden 2016 tulosvaatimukset SM-kilpailuihin ja maajoukkuekarsintoihinVastineena juttuun: Vuoden 2016 tulosvaatimukset SM-kilpailuihin ja maajoukkuekarsintoihin, jonka kirjoitti: Kisaaja , Elokuun 17, 2015 kello: 22:13:22:
Tärkeimpänä lähtökohtana pidän, että maan parhaimmisto ihan oikeasti kohtaa toisensa ja kisaa paremmuudesta sekä SM- että karsintakilpailussa. EO:n rankingista on aina kuulunut, että etsitään kilpailuja, jossa vastustajat olisivat heikkoja, mutta osanottajamäärä riittävän suuri. Tiedän, että joskus on sovittu kilpailijoiden kesken, että mene sinä sinne niin minä menen tuonne. Näin pyritään taktikoimaan pisteitä. Tämä on ymmärrettävää, mutta sillä on vaikutuksensa. SM-kisoissa ja karsinnoissa taas on ihan tietoisesti pyritty luomaan kovaa henkistä painetta kaikille kilpailijoille, myös niille nopeimmille. Minusta heitä ei kehitä enää eteenpäin normikilpailujen voittaminen vaan ainoastaan eri tavoilla kovien vastustajien voittaminen ja ennen kaikkea itsensä voittaminen. Siksi sille huonolle tuurille ja sattumillekin tulee toinen merkitys. Se ei ole ainoastaan huono asia, että joutuu kisaamaan ns. heikompiaan vastaan. Heidät on kyettävä voittamaan niin hyvänä kuin huononakin päivänä. Jos joku taas on normikilpailussa säännöllisesti siellä sijoilla 3 - 4, mutta arvokilpailuissa aina syttyy huippusuoritukseen, niin onko se sitten huono asia, että samalla haastaa ne itseään nopeana pitävät, mutta heikompi hermoiset? Eikö juuri tuota haastetta tulisi kasvattaa ja erilaiset vahvuudet tulla esille. Huippukoirakon tulee olla nimenomaan monipuolinen osaaja ei vain yhteen vahvuuteen nojaava. Siksi myös arvokilpailuissa tulee käyttää kaikkia esteitä monipuolisesti ja mielellään tehdä vähän eri henkisiä ratoja.
Arvokilpailukriteereissäkin on hyvä, jos niissä pystytään tekemään karsintaa jo etukäteen erilaisin kriteerein. Voittaminen on yksi asia. (on kyettävä olemaan parempi kuin muut) Tuplanollan tekeminen toinen asia.(riittävä varmuus) Ratatyyppivaatimus kolmas asia. (on selvittävä kaikista esteistä nopeasti) Jos nopeudelle halutaan laittaa vielä lisää painoarvoa, tulisi miettiä, miten se parhaiten toteutuisi. Ongelmana on eri profiiliset radat ja eri olosuhteet. Pelkkä x metriä sekunnissa ei välttämättä riitä, koska sekään ei kerro nopeusvaatimuksesta vielä riittävästi. Vai voitaisiinko nollaratasuorituksille laittaa kriteeriksi joku minimi metriä sekunnissa? Vaikuttaisiko se liikaa kilpailujen ja kenttäpohjien valintaan tai alkaisivatko tuomarit suunnitella liian helppoja ratoja?