Jutun lähetti ITe , Huhtikuun 18, 2015 kello: 19:20:58
Re: haku päällä topteamVastineena juttuun: Re: haku päällä topteam, jonka kirjoitti: Toiveiden Top Team , Huhtikuun 13, 2015 kello: 09:11:47:
Toivottavasti jokainen ymmärtää, että ei ole olemassa ilmaista toimintaa. Ihan kaikki maksaa joko enemmän tai vähemmän, mutta yleensä kuitenkin aina likaa. Jonkun on top-teamin kustannukset siis maksettava, mutta kysymys on tietysti siitä, kuka tai ketkä nuo kustannukset maksavat. Viime vuosikokouksessa myös näiden kustannusten jakaminen oli esillä. Silloin kysyttiin seuroilta ja toimikunnalta niiden kantaa budjettiin ja se vahvistettiin. Siitä tulee ne raamit, jolla käytetään yhteistä rahaa eli top-team valmennuksella on olemassa SAGIn asettama kustannuskatto. Suunnittelussa on lähdetty siitä, että jotkut asiat vaan kuuluvat osallistujien omaan piikkiin. Näin on ollut top-teamin alusta alkaen ja näin on toivottavasti tulevaisuudessakin. Itse olen pitänyt tärkeänä, että top-teamistä ei tule mikään rahansiirtoautomaatti tavallisilta harrastajilta huippukisaajille. Toki kustannuksia voidaan ja on järkevä kohtuullistaa, mutta top-team ei ole eikä voi olla sellainen mekanismi, jota olemme nähneet joissakin olympialajeissa. Niiden osalta yhteiskunta on halunnut toimia kansallisten tavoitteiden rahoittajana. Agilityssä kysymys on kanssakilpailijoiden halusta rahoittaa lajin huippua. On siis aina kysyttävä siinä vieressä olevalta kisaajalta, että oletko valmis rahoittamaan pientä ryhmää, vaikka itse et sinne pääsisikään? Kun laittaa käden sydämmelle, niin yleensä halukkuutta tukea yhteistä hyvää kyllä jonkin verran löytyy, mutta harva on valmis laittamaan siihen useampia kymppejä tai parhaimmillaan satasia. Tuollaisillekin tukisummille varmasti olisi kysyntää ja käyttöä, mutta ne eivät ole mielestäni realismia ainakaan minulle. Silloin kyllä saataisiin maailman parhaat valmentajat myös olympialajien parista ja puitteet kohdalleen sekä matkat ja majoitus ilmaiseksi. Olisiko se oikein? Minusta ei olisi ja siksi meidän täytyy yhdessä jatkaa kituuttelun polkua ja ymmärtää, että myös suurimman hyödyn saavat koulutettavat joutuvat kantamaan myös merkittävääkin taloudellista taakkaa. Eihän se kivaa ole, mutta se on mielestäni realismia.