Jutun lähetti Mittauskerrat , Huhtikuun 4, 2014 kello: 15:34:02
Re: Koiran mittaaminenVastineena juttuun: Re: Koiran mittaaminen, jonka kirjoitti: joo , Huhtikuun 4, 2014 kello: 10:33:53:
joo kirjoitti:
» Marika Vuori kirjoitti:
» » Minkäslaisilla välineillä mittaus suoritetaan? En ole aikaisemmin juuri kiinittänyt huomiota, mutta nuorin koira
» » on aivan rajatapaus. Sääntö sanoo, että 42,99 cm tai alle on medi. Miten mää muistaisin, että mitat on sellaisia käsin ruuvattavia metallitikkuja, jossa on käsin kaiverrettu viiva noin suurinpiirtein oikeaan kohtaan. 429,9 mm ja mikä on mitan toleranssi? Niille on aina jokin plus-miinus arvo. Joten mitan tarkkuuden on silloin oltava parempi kuin 0,1 mm. Nyt kiinnostaa tietää, että pystyttekö tuomarit mittaamaan oikeasti sääntöjen
» » määrittämällä tavalla koirat oikeaan säkäryhmään?» Mita tarkkuuden on oltava 0,05 mm, jotta säkäluokka voidaan määrittää. Laboratoriossakaan ei metallimitasta saa noin tarkkaa, mutta onneksi koiraharrastuksissa mittaustarkkuus on parempi! Mittauskertoja olisi hyvä olla vähintään 20 per mittaaja, ja näistä laskettaisiin keskiarvo sekä mittausvirhe. Jos mittausvirhe huomioiden koiran säkäluokka voidaan vielä yksiselitteisesti määritellä, on mittaus onnistunut. Muuten koira joutuu uusintamittaukseen. Mittauksen olosuhteet (lämpötila, ilmanpaine jne) tulee toki standardisoida, koska ne vaikuttavat tuohon mittaan enemmän kui 0,05 mm.
Jos aidosti halutaan saada mittauksista mahdollisimman oikeudenmukaisia ja tarkkoja niin kaikkien koirien mittaaminen useampaan kertaan olisi ihan hyvä lähtökohta. Jos aikaa ei haluta kuluttaa ilmiselvien tapausten mittaamiseen niin lisämittauksista voitaisiin vapauttaa koirat, joiden korkeus poikkeaa esimerkiksi yli kolme senttiä säkäluokan rajasta (eli useat mittaukset koskisivat koiria, joiden korkeudeksi olisi mitattu 32-38 cm tai 40-46 cm).
Jos koirakko saisi kisata normaalisti ja virallisesti ekan mittauksen mukaisessa luokassa siihen saakka kun mittaukset on saatu tehtyä (kuitenkin enintään esimerkiksi 6 kuukautta ensimmäisestä mittauksesta), ei varmasti olisi mahdoton tehtävä ruuhka-Suomen ulkopuolellakaan saada käytettyä koira kolmella tai viidellä tuomarilla mitattavana, mikä sitten koettaisiin hyväksi mittausmääräksi.
Jos jokainen tuomari mittaisi koiran useamman kerran (kirjaten kaikkien mittauksien tulokset ylös) ja voimaan tulisi mittausten keskiluku (keskiarvo, mediaani tai geometrinen keskiarvo) ja luokka määräytyisi useamman tuomarin mittausten mukaisesti niin virheellisen mittaustuloksen todennäköisyyden pitäisi kaiken järjen mukaan olla kohtalaisen alhainen. Tällainen systeemi toki edellyttäisi vielä, että käytössä olisi kaikkialla mitta, jolla myös oikeasti voi mitata koiran korkeuden eikä pelkästään määrittää, onko koira yli vai alle 35/43 senttimetriä.