Jutun lähetti miten nyt minkäkin näkee... , Joulukuun 5, 2003 kello 17:38:59
Re: agilitykö ei muka urheilua?Vastineena juttuun: Re: agilitykö ei muka urheilua?, jonka kirjoitti: roponsa säästänyt , Joulukuun 5, 2003 kello 08:54:37:
Jos sinä luettelet saappaanheiton samaan kastiin kuin agilityn niin ohoh?
Tuolla asenteella kerro meille muille miten teet lajista tunnetun ja arvostetun?
Eikö mielestäsi ohjaajan ja koiran tarvitse olla erinomaisessa fyysisessä kunnossa pärjätäkseen? eikö mielestäsi agilityssä tarvita valmennusta ollenkaan?Agility on koiraurheilua siinä missä hevosillakin on urheilustatuksensa. Ei suuri palkintoraha tai arvotavara tee siitä urheilua vaan asenne ja taustat miten mm. eläimestä pidetään huolta "kisavälineenä" ja samalla jonkun omistamana lemmikkinä. Harjoitellaanko mitä ja miten paljon, myös ravinto asiat ovat tärkeitä sekä mm. alkuverryttelyt, lihashuolto, palautukset jne.
Harrastelijaa eivät tälläiset välttämättä erityisemmin kiinnosta.Askeleen lähemmäksi urheilua on menty kun aletaan hoidattamaan itseään ja eläintä sekä harjoittelemaan vähän totisemmin. Viimeisin niitti urheiluun tulee kun alkaa tarkka tieteellinen analysointi siitä mitkä ovat optisia hyppykulmia tai juoksulinjoja kuten esim. huippuurheilussa on mm. mäkihyppääjillä. Agility ei ole vielä siinä pisteessä, että lajia voisi kutsua huippuurheiluksi mutta voi toki jonain päivänä olla sitäkin...
Mielestäni Suomenkin kokoisessa maassa tarvitaan pitkäjänteistä työtä pärjätäkseen edes omissa kisoissa saatika maailmalla! Ihan sattumaltako luulet huippujen olevan huippuja ilman mitään suurempaa panostusta? SE ERO ON MEISSÄ JOTKA HARRASTELLAAN JA NIISSÄ JOTKA SATSAAVAT KAIKKENSA LAJIIN. SIINÄ ON MYÖS HARRASTELIJAN JA URHEILIJAN ERO.
Sinä ja selvästikkin ne muut jotka näkevät Agilityn harrastuksena niin se onkin teille vain sitä. Samoin kuin niille jotka täällä valittavat kisojen kalleutta. Totuushan on se, että jos mielii pärjätä, on panostettava sekä rahallisesti että ajallisesti ja myös laadullisesti treeneihin ja kisoihin.
Koira elää vain kovin lyhyen ajan ja siitäkin ajasta parhaat ns. Agility vuodet ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Tullakseen huipuksi tarvitaan kuitenkin mm. määrätietoinen ohjaaja, halu voittaa, hyvä koira, motivaatio sekä ohjaajalla että koiralla tehokkaisiin laadullisiin harjoituksiin, sekä tietysti myös himppu hyvää onneakin.
Siispä te jotka pidätte Agilityä harrastuksena niin pitäkää vain mutta antakaa muiden jotka näkevät Agilityn urheiluna myös pitää oma näkemyksensä.
Lakatkaa suomalaiskansalliseen tyyliin aliarvioimasta itseänne ja muita!
roponsa säästänyt kirjoitti:
» Se, että agilityihmiset itse äänestävät vuodenurheilijaa ei tee agilityä tunnetuksi, vaikka agilitynimi vilahtaakin tv-ruudussa. Yhtä hyvin se olisi voinut olla saappaanheitto, jos saappaanheitttäjäurheilijoista ja heidän tukijoistaan 172 olisi soittanut äänestykseen.» Tehdään ensin laji itse tunnetuksi ja antaa sitten muiden päättää onko se suosittu. Lopetaan omahyväisyys ja keskitytään vain oman lajin kehittämiseen.