Jutun lähetti Samu Mäntyniemi , Elokuun 26, 2003 kello 15:00:32
Re: epäreiluako?Vastineena juttuun: Re: epäreiluako?, jonka kirjoitti: timo rannikko , Elokuun 24, 2003 kello 15:18:07:
»
» ***** Tosi on, että kouluttajan pitäisi pystyä paneutumaan jokaiseen samalla tavalla. Mutta ainakin meillä myös kouluttaminen on harrastusta, kouluttajat toimivat ilman korvausta, eli motivaation täytyy tulla muista asioista. Pakko myöntää, että minua kouluttajana motivoi sellainen koulutettava joka todella haluaa paneutua hommaan. On kiva neuvoa sellaista, jolla on halua oppia ja kehittyä ja on valmis tekemään paljon työtä sen eteen. Hänen kanssaan on ilo pohdiskella asiaa ja samalla oppii itsekkin.
» Kaikilla on tietysti oikeus harrastaa haluamallaan tavalla. Mutta jos ohjaaja haluaa "vain" tulla silloin tällöin hypyttämään koiraansa, niin välillä tuntuu turhauttavalta antaa ohjauksellisia neuvoja. Tälläisen ohjaajan kanssa keskitytään lähinnä esteiden turvalliseen suoritustapaan. Silloin voi tuntua, ettei asiaan paneuduta niin paljon, kuin siihen jolla on kilpailullisia tavoitteita.» terv.
» timoAikalailla olen Timon kanssa samaa mieltä. Mielestäni on ymmärrettävää, että kouluttajan panostus keskittyy niihin, jotka suhtautuvat koulutukseen halukkaasti, eivätkä pidä neuvoja turhana pilkun viilaamisena.
Itse en pidä koiran ominaisuuksia merkityksellisinä, jos haluan arvioida henkilön motivoivuutta koulutettavana. Innostuneita ja yritteliäitä ihmisiä on mukava kouluttaa, ja kun koulutus on mukavaa, niin siihen myös panostaa mielellään. Miellän agilitykouluttamisen ihmisten kouluttamisena, yritän auttaa ihmisiä ohjaamaan ja opettamaan itse omia koiriaan. Tässä mielessä ei ole väliä onko koira nopea vai hidas, pieni vai suuri jne. Kouluttaminen voi koiran ominaisuuksista johtuen tosin olla joskus hyvin haastellista, äkkipäätä ajateltuna muita haasteellisempaa on kouluttaa ihmistä, jonka koira ei ole oikein mitenkään motivoitavissa, tai jonka koira on aivan mielettömän nopea ohjaajaan nähden. Jos ohjaaja on kuitenkin vastaanottavainen ja haluaa kehittyä, niin näissäkin tapauksissa kouluttaminen on mukavaa ja onnistuessaan erittäin palkitsevaa. Ikävää taas on kouluttaa ihmistä joka ylenkatsoo annettuja neuvoja tai sitten pitää niitä liian korkealentoisina, olipa koira sitten millainen tahansa.
Tässä kouluttajan panostamisasiassa pätee ehkä vähän sellainen "sitä saa mitä tilaa periaate". Mutta ei suinkaan ihan aina niin, että koulutettava olisi se tilaaja. Myös kouluttaja voinee silloin tällöin kokeilla vähän "sunnuntaihyppelijöiksi" jo leimaamiaan tyyppejä, jotka eivät tunnu pahemmin viilauksesta välittävän, ja antaakin välillä tavallista enemmän ja tarkempia neuvoja. Tuloksena voi olla uusi Innostuja, joka pian haluaakin saada kontaktit varmoiksi, mutkat pieniksi... Kohta on siis ryhmässä yksi sellainen lisää, jota on entistäkin mukavampi kouluttaa...?
Samu Mäntyniemi
joka muuttui aikoinaan rekun hyppyyttäjästä tuimakatseiseksi kisaajaksi ja sittemin kouluttajaksi :-) Kiitos muinaisten innostavien kouluttajien ;-)