Jutun lähetti yksilöllistä , Elokuun 20, 2006 kello: 11:14:33
Re: Raskaana radalla?Vastineena juttuun: Re: Raskaana radalla?, jonka kirjoitti: tuota , Elokuun 20, 2006 kello: 08:15:06:
tuota kirjoitti:
» Tuototatuota, eiköhän sitä agilitya kerkee harrastaa sitten raskaanaolon jälkeenkin?
» Kuulostaa aika hurjalta että vielä noilla viikoilla kaatuillaan ja muuta, mikäköhän on nyt kuitenkin tärkeintä, ehkä vauvan terveys? Jo viikolta 20 muistaakseni suositellaan välttämään ns riuhtovia lajeja, missä kiihdytetään nopeasti, kääntyillään nopeasti jne.» Lisäksi, jos koira on yhtään vauhdikkaampi tapaus, ohjaajan erilainen (hitaampi) ohjaus saattaa vain haitata ja sekoittaa koiraa, kun se mamma ei enää pysykään niin hyvin perässä ja tekee valssit ym- väärään aikaan. Eri asia on tietenkin ns perässä vedettävät koirat, joiden kanssa voi muutenkin lönkötellä radalla. Kuulostaa vaan niin hassulta, että joku on valmis uhraamaan vauvan terveyden muutaman kuukauden takia; ehkäpä koirallekin tekee hyvää välillä pitää vähän pidempi tauko?
Nämä keskustelut siitä, mitä voi tehdä raskaana olleessaan tai miten pian synnytyksen jälkeen voi jatkaa harrastuksiaan ovat mielenkiintoisia, mutta käytännön elämässä jokainen äiti joutuu tekemään omat ratkaisunsa ihan tilannekohtaisina.
Ise olen käynyt läpi kolme raskautta, ja jo niistä jokainen on eronnut edellisestä. Läheltä olen seurannut mm. raskautta, jossa tulevan äidin toimia hallitsi kuukausia kestänyt pahoinvointi. Myös synnytyksen jälkeinen tilanne vaihtelee suuresti, on fyysisesti vaikeita synnytyksiä, valvottavia koliikkivauvoja jne. On mukava kuulla että jotkut lähestulkoon pyöräyttävät vauvansa kisojen välissä, mutta jos itse ei kuulu näihin onnekkkaisiin, ei missään nimessä kannata tuntea huonommuutta. Ei myöskään mielestäni ole aihetta syyllisyyden tunteisiin, jos meno maistuu pitkään raskausaikana ja harrastusta voi jatkaa piankin lapsen synnyttyä. Äidin harrastukset eivät yleensä ole uhka lapsen hyvinvoinnille, useimmiten päinvastoin.
Minusta tilanteen kykenee parhaimmin arvioimaan asianomainen itse. Tarvittaessa voi neuvoa ja tilannearviota kysyä lääkäriltään. Ulkopuolisena voi tilanteen arviointi olla vaikeaa, siksi minun on vaikea ymmärtää esim. huolta ja epäilyä siitä, että tuleva äiti vaarantaisi lapsensa terveyden. Koiran tiineyden rajat kisaamisessa ymmärrän, tuleva koiraäiti ei itse kykene arvioimaan tilaansa ja pykiessään miellyttämään isäntäänsä voi vahingoittaa itseään tai jälkeläisiään. Ihmisellä on kuitenkin parempi kyky arvoida tuntemuksiaan ja tekemisiensä vaikutuksia, joten ehkäpä kannattaa keskittää voimavarat muuhun kuin äitien toimien ihmettelyyn. Vastikään täällä palstalla oli pitkä keskustelu siitä, täytyykö säännöillä puuttua vauvan tuomiseen rataantutustumiseen. Toivottavasti seuraavaksi ei ehdoteta jotain viikkorajoja tulevien ja vasta synyttäneiden äitien kisaamiseen ja/tai harrastamiseen.