Jutun lähetti Jenksa , Kesäkuun 19, 2006 kello: 22:08:09
Re: Minijoukkueen voittajien rima + muuta vuodatustaVastineena juttuun: Minijoukkueen voittajien rima + muuta vuodatusta, jonka kirjoitti: Anja Lehtiö ( the Moraaliton Rimantiputtaja) , Kesäkuun 19, 2006 kello: 12:07:09:
*sniff* miten liikuttava teksti Anja, ihan tuli kyyneleet silmiin itsellekkin. Pipsa kipitti niin hirmuista vauhtia siinä helteessä, kunnioitettava marsu \o/
:) Hänellä on ollut mahtava agilityura.Mun mielestä noi kisat oli ainakin huippu juttu kaikkine sattumineen ja tapahtumineen. Sitäpaitsi jos olisi itse pitänyt tuomaroida siinä helteessä kaksi päivää, olisi luultavasti näkö sumentunut ihan kokonaan, joten hatunnosto tuomareille.
Terveisin Jenni Uotila & Wekku, Una, Jasmin
Anja Lehtiö ( the Moraaliton Rimantiputtaja) kirjoitti:
» Hienoa että joku uskaltaa tuomita muita ihan omalla nimellä :o)
» Kirjoitan aina tänne omalla nimellä ja kun minusta kirjoitetaan, nimeni saa mainita, ei tarvi vihjailla.» Ensin ajattelin että en viitsi vastata odotettuun polemiikkiin millään tavalla, mutta ajattelin kuitenkin sitten esittää asian toisesta näkökulmasta kaikille pyvöveleille.
» Pipsa sheltti elää jo kahdettatoista vuottaan, mutta on edelleen omasta mielestään nuori tytsä. Pipsan vauhdikas ja hyllyrikas agilityura on täynnä vaudikkaita hyllyjä sekä mielettömän hienoja nollia.
» Pipsa on aina omasta mielestään tiennyt paljon paremmin kuin minä miten rata tulee suoritta (usein ollut myös oikeassa :-)eikä minulta pahemmin ohjeita ottanut vastaan. Itse asiassa Pipsa on ottanut minut mukaan radalle ainostaan siitä syystä, että sääntöjen mukaan koiralla tulaa olla kaksijalkainen siellä seurana, vaikka olisikin täysin moraaliton lahopää..» Liityimme Järvenpään Agiliturheilijoihin muistaakseni vuonna 2001 ja olemme siellä viihtyneet siitä lähtien.
» SM-joukkueseen lähdimme sitten innoisssamme mukaan (oliko sitten 2001 tai 2002), olihan meillä hienio joukkue; Mika Mättö & Harppa, Mia Wikström & Elli minä ja Minttu sitten en muista kuka oli neljäs..
» Minä ja Minttu lähdetään sitten ankkureina radalle, Jaun johtaen ja bortsukerhon ollessa kakkosena. Minttu menee miljoonaa ja kaikki on mahdollista, kunnes rakas pystykorvainen Marsuni bongaa putken ja on innoissaan; "äiti mä tiedän ja mä osaan, tuonne mennään!!"
» Hyllylle vedettiin ja vein ensimmäisen kerran JAU:lta kultamitalin SM-kisoissa. Kyllä siinä aikuinen (kolmosella alkava jo silloin) akka itki kuin pieni lapsi, taisin viedä puolet ilosta bortsukerholaisten ilosta kun yrittivät lohduttaa minua :o/
» No, toinen kerta taisi sitten olla seuraavana vuotena kun onnistuin tyrkkäämään Pipsan väärään putkeen, taas vietiin mitali seurakavereilta...» Sen jälkeen olemme olleet Pipsan kanssa mukana PM-kisoissa Helsingissä ja Tanskassa, Pipsan voittaen molemmat kerrat Pohjoismaiden Mestaruuden. Tanskassa tuli myös joukkuekulta ;o)
» Mintun kanssa olimme ensimmäinen kerta MM-joukkueessa 2001 Portugalissa, en voinut uskoa sitä todeksi. Jiisus, me joudutaan/pääsemme oikeasti kisamaan maailmanmestaruuskisoihin kaikkien huippujen kanssa!
» Tunne oli aivan mieletön karsintojen jälkeen, tunneskaala vaihteli paniikista euforiaan.
» Olihan Suomen minit siihen asti ottanut jonkunlaisen mitalin joka vuosi. Kaikki muut olivatkin sitten kokeneita mitalisteja; Jaana & Jade, Jani & Hero, Mikko & Roosa. Tuntui että kaikki muut ovat niin hyviä ja varmoja, sitten SähläriAnja & MinttuThePutki siinä seassa, mitä herranjumala me siellä tehdään??!!» Taisin olla joka yö kuukauden verran karisintojen jälkeen unissani joukkuerataa tekemässä, radat meni aina melkein nappiin :-)
» Paikan päällä itkin sitten ensimmäisen kerran jo joukkueen sisäänmarsissa, tämä oli just niin hienoa kun olin odottanut!
» Rata valmistui ja enää ei oikeastaan jännittänyt, tunsin vaan mieletöntä halua päästä "tappamaan" sitä rataa. Huotarin Pete, vanha ystävä ja kilpakumppani(et sinä Pete siis vanha ole ;-) oli joukkueenjohtajana, hän tiesi miten kisaajat tarvivat, olihan hän itsekin ollut mitalia hakemassa aikaisempana vuotena. Ei tyrkytä mitään neuvoja vaan on tukena tarvittaessa.
» Minä lähden ekana ja saan nollan väännettyä, JEEESSSS mikä fiilis, Pete kaappaa minut maalissa syliin/ilmaan eikä pysty pidättämään kyyneliä. Yrittää ne peittää pitämällä minut puristuksessa niin että jalkani rupeaa sätkimään kun ei enää henki kulje ;o)
» Sitten lähtee Jani joka tekee hienon ja varman nollan niin kuin aina :-)kolmantena Jaana ja Jade, Jade löytää sitten yhden väärän putkenpään, työntää sinne päänsä..tuomari ei sitä näe eikä edes kieltoa anna, huh. Viimeisenä lähtee sitten Mikko ja Roosa jotka tekevät myös hienon nollan, herranjumala, tehtiin kaikki nollat, ei voi olla totta!
» Jenkit pesevät meidät sitten ekalla radalla sekunnin verran.» Lähdemme siis toiselle radalle toiseksi viimeisenä joukkeena, nyt sitten jännittää, kaikki on mahdollista. Minä ekana-nolla tuli, Jani ja Hero hieno nolla sitten Jaanan Jade bongaa väärän putkeen pään ja sen on hylly, voi ei, nyt Mikon tuulennopea Roosaländerin on tehvät nolla..gaad, ihan kauheeta ei voi katsoa, tärisen kuin horkassa, ne tekevät sen ja meillä on kolme nollarataa, mihinköhän se riittää..
» Jenkit tekevät sitten kaikki hyvät nollat.
» Sitten käytävässä seisomme ja odotamme, kaikki jo puoli hysteerisiä..sitten kuuluu kuulutus: the winners are FINLAND!! Luoja, me kaikki vaan nauretaan ja itketään, tämä ei voi olla totta, mutta se on! Me ollaan maailman paras minijoukkue!!
» Tunnetta kun seisoo ykköspallilla MM-kisoissa laulamassa Maammelaulua (jota en osaa muuta kuin ruotsiksi) ei voi sanoin kuvata, Jaana yritti kyllä pilata tunnelman hoilaamalla nuotin vierestä korvaani ;o)» Seuraavana vuonna onnistuin sitten Tampereella tyrimään molemmilla koirilla. Minttu ja Pipsa olivat kärjessä kaksoisjohdolla ennen viimeistä rataa. Siihen aikaan ei saanut vaihtaa järjestysä eli jouduin lähtemään peräkkäin molemmilla marsuilla.
» Pipsa oli sitten liian hyvin käsissä ekan kerran elämässään ja vedin sen yhden esteen ohi..femma.
» Mintulla sitten radalle, jalat vielä maitohapoilla ja pää ei ole vielä ehtinyt viedä Minttua selkärankaan. Minttu lähtee ennakoimaan yhtä leikkausta (mitä en edes meinaa tehdä) joita se inhoaa ja väistää esteen ohi, luulen että se on siinä enkä yritä korjata.
» Jälkeenpäin kuulen että tulos olisi riittänyt joukkuepaikkaan...ja taas itkettiin. Tällaista tämä on. Kun kaikkensa antaa pettymys on suuri. Toisaalta jos ei uskalla yrittää ei voi voittaakaan. Pahalta tuntuu, kun on pettänyt monien odotukset, taas kämmäsin :o(
» Onneksi on niin paljon ystäviä, tuttuja ja ei niin tuttuja jotka tulevat halaamaan ja pahoittelemaan, moni jopa itkee kanssani. Kuinka monessa lajissa itketään kanssakilpalijan puolesta..» Viime vuonna sitten lähdin oikeastaan karsintoihin siksi koska en osannut olla menemättäkään. Olihan mun koirat jo kymmenen ja yhdeksän vuotiaita ja olin treenannut ja kisannut tosi vähän sinä vuonna.
» Minttu sitten yllätti ja onnistui nuorten joukossa kiilaamaan itsenä kakkospaikalle. Olipa kivaa!
» Sitten kaksi päivää karsintojen jälkeen Minttu loukkasi itsenä metsässä juosten, yritti pysyä Christa Enqvistin bc Vipin perässä :o)
» Ihana taitava eläinlääkäri Pauli Keränen, diagnosoi Mintulle olkavarren nivelkapselin repeämän. Pauli laittoin suoraan niveleen kortisonia, lepoa ja kehoitus katsotaan. Minttu ei enää ontunut, starttasin yhden kisan katsoakseni kestääkö.
» Monen mielestä Minttu meni ihan hyvin, itse kuitenkin tunsin että kaikki ei ollut ok ja ne jotka Mintun paremmin tunsivat näkivät myös ettei mennyt vanhalla tutulla tavalla.
» Jouduin tekemään agilityurani vaikeimman päätöksen, ilmoitin Ari Honkaselle että annamme paikkamme Jaanalla ja Jadelle. Ari kunnioitti päätöstäni, tuntee minut, en olisi voinut keskittyä ja antaa kaikkeni kun on pienikin epäilys että koira ei ole ihan ok.» Tänä vuonna sitten olikin tarkoitus että Pipsa kisaa vielä SM-yksilökisat jäähyväiskisana, oli voittanut piirinmestaruuden viime vuonna, ei siis tarvinnut kerätä nollia.
» Kisasin sitten yhden startin Purinalla, Pipsa meni rautamummona täysillä ja oli kovassa kisassa isolla kaarroksella vielä neljäs kovassa tasossa :-)» Sitten kävi kun kävikin että Pipsa mahtui vielä tänä vuonna JAU:n SM-joukkueseen. Päätin että en sitten starttaa yksilössä, vanhalla koiralla joka kuitenkin revittää vielä täysillä kun pää on nuori, palautuminen on hitaampaa ja loukkaantumisen vaara on kuitenkin suurempi.
» Lähdin sitten ekana radalle. Pipsa oli tosi kultainen, huomasin että nyt ehdin vaikka minne, vauhti on tippunut mutta kaarrokset lyhentyneet. Huomasin että rima tippui, muuten rata oli hyvä, en vedättynyt A:lla niin kuin ennen vanhaan vaan annoin rakkaan pienen shelttini tulla sen omaan tahtiin. Masa kuuluttaa että meiletön aika, tähän asti nopein mutta femma radalta. No ei se mitään, emme kuitenkaan tyrineet kokonaan.
» Fiilis oli hyvä mutta haikea, nämä olivat viimeist kisamme, en enää ikinä saisi kokea onnen enkä pettymyksen tunteita pienillä marsuillani.» Sitten jossain vaiheessa joukkuetoverit tulivat kertomaan että tuomari ei ollut houmannut rimaa. Tuomarille oltiin se kerrottu mutta niin kuin asia on , mitä tuomari ei ole nähnyt sitä ei ole tapahtunut. Tämän tiedän hyvin koska öisin sängyssäni nukkuu toinen agilitytuomari.
» Myönnän, olen paha ja moraaliton ihminen, en surrut ettei sitä nähnyt. Eniten minua ilahdutti joukkuetoverini, Inkan Sarin eikä vähiten Ellun puolesta joka kovan paineen alla teki Pintelillään nollan!» Sitten muistutan vielä kaikkia pyöveleitä tuomareiden milettömästä urakasta. 30 asteen helteessä, tunti toisen jälkeen seurata skarppina satoja suorituksia. Onneksi he ovat ihmisiä, ihmisille sattuu virheitä. Joskus ne ovat edukseni, joskus taas ei.
» Nämä mielettömän raskaat urakat he tekevät vielä pienellä päivärahalla, saamatta useimmiten muuta kun paskaa niskaan, ei todellakaan mitään mainetta taikka kunniaa!
» Tällä kertaa se oli JAU:n joukkueen eduksi.» Huhu kävi että KKK tekee protestin, se olisi ollut heidän oikeus.KKK:n joukkueen jäsen sitten kertoi että eivät sitä tee, kokeneina kisaajina he myös tiesivät että agilityssä sattuu ja tapahtuu.
» Tästä tuli nyt ihan kamala vuodatus kun pääsin alkuun. Jotenkin kuitenkin tuntuu oikealta kertoa koko tarina, kun on niin paljon ihmisiä jotka eivät minua tai marsujani tunne.
» Muistakaa että kaikella on aina kaksi puolta. Kaikkien mielestä se oikea on se, jolla puolella sillä hetkellä on, vai mitä ;o)» Kiitokset kaikille vanhoille kisakumppaneille, miniradat on nyt kirmattu viimeisen kerran, Pipsa ja Minttu jäävät nyt ansaituneelle eläkkeelle.
» Jatkossa yritän sitten kiusata uusia kisakumppaneita maxiradoilla :-)» Nyt vaan odotan innolla karsintoja, ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen katsomossa, siellä se on kyllä vielä jännittävämpää ;o)
» Onneksi olkoon kaikille voittajille ja sijoittuneille, olette mitalit ansainneet, muistakaa se.
» Kiitokset vielä SM-kisojen järjestäjills ekä tuomareille, mieletön urakka josta selvisitte hienosti!
» ps.Ei käynyt kyllä Suomen agilitykansalla mielessä ehdotta että esim Portugalissa oltais vaadittu tuomaria antaamaan Jaanalle hylly tai kieltoa..ei, kaikki olivat ylpietä minien hienosta voitosta!
» Sitten vielä, voiko joku pyövelistä vannoa, käsi sydämellä, että ei iloitsisi, jos tuomarilta jäisi huomaamatta omasta suorituksesta virhe jos;
» - voittaisi Maailmanmestaruuden
» - voittaisi PM-mestaruuden
» - voittaisi Suomenmestaruuden
» - tai ihan mitä vaan itä otosi hartaasti toivoisi