Jutun lähetti Kariluotoska , Toukokuun 4, 2006 kello: 18:37:59
Re: Mistä sait kipinän agilityyn?Vastineena juttuun: Mistä sait kipinän agilityyn?, jonka kirjoitti: Maarit S. , Toukokuun 4, 2006 kello: 12:16:29:
Loistava kysymys! Olen tuota miettinyt itsekin. Nääs kun siinä vaiheessa kun ensimmäinen koira tuli taloon -96 oli jo täysin selvää että siitä tulee agilitykoira, mutta ei mulla ole mitään muistikuvaa miksi näin päättelin. Sen vaan tiedän että päättelyketju meni osapuilleen näin: otan paimenkoiran joka tapauksessa, ne on älykkäitä eläimiä jotka tarvii aktivointia, kaikista tarjolla olevista lajeista agility vaikuttaa mielenkiintoisimmalta joten otan koiran mikä sopii siihen myös rakenteeltaan (kaikki paimenet toki sopii mutta mä ajattelin että jos ottaa mahdollisimman sopivan niin se ei mene rikki). Katselin pitkään karjiksia ja kävin niitä katselemassa mm Messarissa, olisko se idea sitten lähtenyt sieltä? Missä kaikkialla agilitya yleensä näki ennen vuotta -95? Meillä oli koiran nimi valmiina jo vuotta ennen koiraa ja speksit myös eli ennen -95:ä olen jossain nähnyt agia.
Että vähän pelkään saaneeni agilitykipinän koiranäyttelystä... Hui! Toivotaan nyt että joku muistaa nähneensä kattavan ohjelman telkkarista joskus niihin maailmanaikoihin ;-)
Mulla kipinää ylläpiti se että Ufo oli (ja on toki vieläkin muttei vaan kisaa enää) semmoinen luonnostaan hyvä koira. Kun pääsee aloittamaan kisauransa sillä että kolmannessa kisassa on jo palkinnoilla ekan kerran ja viides virallinen kisa vie kakkosiin ja koira on iloinen ja nopea niin kyllä se siitä syttyy. Jos olisin nykyiseni kanssa aloittanut, en olisi tämän lajin parissa enää vaan kaikki energia menisi palveluskoirapuolelle. Sen verran on uskoa koetellut kun ohjaa itselleen ihan liian vaikeaa koiraa. Vaan kun käsissä on koira minkä kanssa homma toimii ja valokuvista näkee kuin koira nauraa aina kisoissa (uskoo tai ei, Ufolla on leveä hymy aina kun sitä on kisoissa kuvattu) niin mikä ettei sitä innostuisi jatkamaan. Nyt jatkan lähinnä sen takia että nykyinenkin koira hymyilee kuvissaan enkä mä osaa enää lopettaakaan vaikkei tulosta niin tulekaan. Pääasia että haukulla on hauskaa. Mun tarvii vaan välillä pitää taukoja kun mulla ei enää ole ;-)