Jutun lähetti Arto , Huhtikuun 3, 2006 kello: 09:22:36
Re: Säkäluokkien epäsuhta jatkuu?Vastineena juttuun: Re: Säkäluokkien epäsuhta jatkuu?, jonka kirjoitti: Arto , Huhtikuun 2, 2006 kello: 20:19:09:
Pari muuta asiaa, jotka mielestäni kaipaavat tarkennusta tuossa artikkelissa. Voi johtua omasta ymmärtämättömyydestänikin, mutta vaivaat silti.
Kirjoittajalla menevät termit sekaisin eri kielillä ja siksi on vähän vaikea seurata logiikkaa vaikka lopputulos oikein olisikin. Power on suomeksi teho ja Kraft on voima. Löytyvät silti samasta kaavasta samalla paikalla eri kielillä. Yhdessä kaavassa performance on suluissa load ja toisessa load = performance / time. Performance on saksalaisessa tekstissä Leistung, joka taas on teho. Mikä lie englanninkielinen fysikaalinen termi? Load (eli suomeksi kai kuormitus tai rasitus) on fysikkaalisena suureena kai myös voima. En saa noita yhtälöitä toimimaan. Tosin en ole eläinlääkäri enkä arvostettu agilityvalmentajakaan.
Energia kun ei häviä kai minnekään niin hypyn alastulossa liike-energia joko säilyy tai muuttuu joksikin muuksi energiamuodoksi tai vähän molempia. Jos koira pysähtyy kuin seinään, kaikki liike-energia muuttuu. Osa varmaan varastoituu kudoksiin ja osa muuttuu lämmöksi. Missä suhteessa, sitä ei artikkelissa kerrota. Koirat eivät kuitenkaan ole superpalloja, joten kuvittelisin, että aika iso osa muuttuu lämmöksi. Liike-energian muutos juuri ymmärtääkseni aiheuttaa rasitusta eli ei liike-energian määrä sinänsä. Jos esimerkiksi suoralla radalla matalilla rimoilla, kun tulokulma on laakahypyillä pieni ja vaakasuuntainen liike voi jatkua helpommin, niin eikö rasitus ole silloin pienempi kuin korkeammalta jyrkässä kulmassa töksähdettäessä? Jos se olisi toisinpäin niin silloinhan A:n ylösmenossa rasitus olisi pienempi kuin puomilla. Artikkelissakin kerrotaan, että varsinkin A:lla kun suunnan muutos tulokulmasta johtuen on suuri, niin rasitus on suuri. Pystysuuntainen liike-energia hypyn alastulossa absorboituu (imeytyy eli muuttuu lämmöksi tai varastoituu) kokonaan riippumatta vaakasuuntaisesta vauhdista eikä koira voi sille mitään kun maa tulee vastaan. Vaakasuuntaista vauhtiaan ja samalla rasitusta koira osaa itse säädellä ja varmaan pyrkiikin siihen.
Yksi asia vielä, jota en ymmärrä, on maininta koiran painopisteen siirtymästä pystysuunnassa hypyn aikana. Artikkelissa sanotaan, että 65cm rimoilla 55cm säkäisellä koiralla siirtymä on vain 5cm. Äkkiä ajatellen riman alitus on selvä, mutta joku viisaampi tämän varmaan osaa selittää paremmin.
Näyttää siltä, että tutkimuksia on tehty koirilla, jotka kaikki ovat samaa rotua ja korkeudet väliltä 51-55cm, joka lienee alue, josta yleensä löytyy mm-voittajat makseissa. Olisiko kuitenkin syytä testailla myös erilaisilla koirilla? Yksi tärkeä elementti tässä on nimittäin se, että jokaisella koiralla on tietty kriittinen rimankorkeus, jossa alkaa epäröimään ponnistuksessa pääseekö yli vai ei. Jos tuo rimankorkeus sattuu kisakorkeuteen, hyppyvarmuus kärsii ja varmasti myös rasitus kasvaa ainakin korvien välissä. Kun säkäluokkien rajoja joskus taas mietitään, toive olisi, että mahdollisimman moni koira voisi hyppiä esteiden yli reilusti ja turvallisesti. Omalta koiraltani kun kysyisi, haluatko hypätä 45cm vai 75cm niin vastaus olisi "joo, milloin saa mennä". Minun pitää itse ottaa vastuu tästä enkä voi siirtää sitä sääntöihin tai tuomareille.
Nyt kun muistin, niin Englannissa UKAgility järjestää äänestyksen säkäluokkien rajoista ja rimankorkeuksista (neljään säkäluokkaan siis). Siellähän isoille makseille on rimat olleet 76cm ja pienille 61cm. Nyt vaihtoehtona on 65cm ja 55cm. Mikä lie syynä tähän? Hienoa kuitenkin, että harrastajat pääsevät näin itse vaikuttamaan.