Jutun lähetti Koukku , Elokuun 21, 2005 kello 02:04:03
Re: Kokemuksia ohjaustekniikoista yms.?Vastineena juttuun: Kokemuksia ohjaustekniikoista yms.?, jonka kirjoitti: Aivot kovilla , Elokuun 1, 2005 kello 13:57:35:
En nyt itse ole mikään Suomen mestari, mutta tässä omia kommentteja (itselläni on kaksi hyvin erilaista, vaikkakin samanrotuista koiraa):
» - millaisiin tilanteisiin/millaisille koirille käytätte edestä/sivusta/takanaohjausta?
Toinen koira on vähän hidas etenemään, joten sitä vedätän niin paljon kuin mahdollista - tosin etäisyyttä ei saa tulla liikaa...
Toinen on toisaalta vähän arka, toisaalta innokas, joten joutuu soveltamaan: välillä sivulta/takaa, tiukoissa paikoissa "nenästä vetämällä"» - mikä merkitys ohjauksessa on käsien käytöllä eri tilanteissa (haltuunotto, lähetys, esteen osoittaminen, veto, työntö yms.)
» - sama kysymys kuin edellinen, mutta koskien vartalon käyttöäVartalon käyttö on mielestäni kyllä tosi tärkeää, siitä koira lukee liikesuunnan. Nuorempina koirani tuntuivat kaipaavan käsiä enemmän - nyt melkein riittää kun huitaisee sinne seuraavalle esteelle päin. Kimuranteilla radoilla kyllä kädet vetää hyvin luokse, ja ajattelepa valssia "ilman käsiä" - ei se taitaisi kovin hyvin toimia...
» - äänen merkitys ohjaamisessa, esteiden nimien sanominen, suuntakäskyt, muut käskyt? Tarvitseeko koiralle erotella esim. erilaiset hyppyesteet tai erilaiset kontaktiesteet eri käskysanoilla?
Vanhemman kanssa käytän ääntä varsin vähän, lähinnä kontaktit (meillä käsky on "ota") ja paikat, joissa tarvitsee erityishuomiota, esim. ns. ansat. Se on oppinut tunnistamaan esteitä, joten "hyppy"-komento kattaa aivan hyvin aidat, muurin, pituuden jne.
Nuorempi tuntuu kaipaavan vielä enemmän erityisesti kannustusta ja esim, "tänne"-komentoja mutkissa.
Mutta kyllä ne koirat tuntuu ainakin ne kivoimmat esteet heti alkuviikoilla oppia tunnistamaan!
Minusta tuntuu, että äänellä ei ole kauhean isoa merkitystä ohjauksen kannalta, paitsi erityistapauksissa, joissa sillä sitten saattakin olla tosi iso merkitys. (joku toinen taisi vastata että tämä aihe vaatisi kirjan, joten ymmärtänet ympäripyöreyden... mutta ajattele esimerkkiä: helppo rata ihan hiljaa, mutkaradalla paljon "tänne"-komentoja...)
(Välillä kuulee kisoissa kamalia räyhääjiä, joiden huutaminen käy yleisön korviin, mutta koira ei tunnu piittaavan pätkääkään ;)» - miten sijoittaudutte koiraan nähden, jätättekö sitä missään tilanteessa tarkoituksellisesti oman selän taakse?
Yritän sijoittua siten, että voisin aina kertoa koiralle mitä sen pitää tehdä heti kun edellinen este on suoritettu, tai mahdollisuuksien mukaan jo suorituksen aikana, esim. hypyllä, kun koira on vielä ilmassa. (Tämä nyt sitten taas voi olla edessä, takana tai sivulla...) Meillä tuntuu parhaiten toimivan mitä lähempänä olen koiraa.
Kyllä ohjaajalla pitää olla tietyissä paikoissa sen verran rohkeutta ja luottamusta koiraan, että voi jättää koiran taaksekin.
Takuulla agilityharrastajalla riittää aina oppimista, ja kannattaa kuunnella ohjeita, joita välillä tuntuu tulevan vaikka mistä. Mutta tärkeintä on luoda hyvä suhde koiraan, ja tarkkailla suorituksia ja koiran reagointia erilaisiin menetelmiin. Olla rohkea kokeilemaan (ja valmis pettymään). Ja agilityohjaajalla ei voi olla liikaa kärsivällisyyttä, sitä tarvitaan enemmän kuin laki sallii!