Jutun lähetti TRa , Huhtikuun 24, 2005 kello 22:27:20
Re: lisäkysymysVastineena juttuun: Re: lisäkysymys, jonka kirjoitti: Pete & Lola , Huhtikuun 17, 2005 kello 15:52:33:
Pete & Lola kirjoitti:
» Tervetuloa opettamaan kontakti niin että toimii..:)Heh, juu, enhän minä tietenkään sitä käytännössä osaa, mutta teoriassa.
Jos osaisin jonkun täydellisen varman käytännön kikan, joka aina toimisi, niin
olisin, jollen rikas, niin ainakin kuuluisa...Mutta avainsana siis on kohdentaminen (eng. targeting), kohde mihin
koira opetetaan pitää olla niin vahva, että ei ole merkitystä ajalla
(siis kuinka kauan koira kohteeseen koskee), vaan se on aina 100% varma
kun koira tilanteeseen pääsee. Siis käytännössä koira on menossa
kontaktille, kohde on niin vahva, että koira siihen koskettaa.
Eri asia siis miten se koiralle opetetaan, ei ole oikotietä onneen, kaikki vaatii työtä. Toki pysähdyskontakti on helpompi opettaa kun
ei tarvitse kiinnittää opetuksessa palkitsemisen ajoitukseen.
Vaikeampaa on ajoittaa palkinto siihen kun koira vauhdilla
kosketta kohdetta, mahdotonta päästä siihen ilman "shapingia", naksutin
yleisemmin. Miten tiedät koskiko koira kohdetta tietämättä mitä siltä haluttiin, vai oikeasti tietäen, että täällä kontaktilla (tai käytännössä
kohde kannattaa opettaa sinne kontaktin ja maan rajapintaan) piti tassulla
tai kuonolla jotakin mahdolisesti aiemmin häivytettyä kohdetta
koskettaa. Tämäkään ei varmasti onnistu (ainakaan helposti), ellei se
kohde ole aluksi joku muu (kuten vaikka hiirimatto), eikä varsinainen kontaktipinta, mikä sitten yritetään häivyttää. Mutta siinä siis sitä haastetta...Otetaanpa vielä esimerkki vaikka todella varmasta pujottelun aloittajasta.
Koira on opetettu hakemaan pujottelun ensimmäinen väli varmasti mistä kulmasta tahansa. Ei sitä silloin tarvitse palkita siitä että koira pysähtyy
siihen ensimmäiseen väliin, vaan se koira tietää muutenkin
(kun on oikein koulutettu) hakea se ensimmäinen väli ja suorittaa
itsenäisesti esteen loppuun. Samoin se pitäisi olla mahdollista
myös kontakteilla.» Tuosta miten paljon se rasittaa koiraa etupäästä. Kaikenkaikkiaan koko harrastus on koiralle erittäin rankkaa ja siksi koiraa pitääkin hoitaa säännöllisesti.
Toki koira pitää pitää kunnossa.
» Se miten rankka A:n alastulo sitten oikeasti on koiralle.
» Väitän että se ei ole läheskään niin rankka kuin esim. se että pienikokoinen maksikoira joutuu hyppäämään yli säkäkorkeutensa pahimmassa tapauksessa yli 20 cm yli sen. Hypyillä koira tulee totaalisesti etupäällä alas. Näitä alastuloja tapahtuu kisan ja harjoitusten aikana lukuisia.
» Kisa tilanteessa A este mennään yleensä vain kerran.
» Tra:lle sen verran fysiikasta. Mikäli koira tulisi A:n alas vain ja ainostaan etupäähän tukien niin siinä kävisi joka kerta niin, että se heittäisi kuperkeikan päänkautta kerien. Koira joutuu A:ta alastullessaan asettamaan painoansa myös selälle että takapäälle. Näin rasitus jakaantuu tasaisemmin kuin esim. hypyissä missä koira tulee pelkästään etupäällä alas.Fysiikastahan on aina hienoa keskustella ;-) Pelkästään gravitaatioon perustuva painovoima on yleisesti liikkuessa paljon pienempi kuin liikevoima.
Auton kun asettaa siististi tasaiselle pinnalle katolleen, ei siihen juuri lommoja jää. Mutta jos ajat auton vaikka 100km tunnissa katto edellä kallion senämään on tilanne aivan toinen..
Näin yksinkertaistaen muistat varmaan vielä fysiikan laiesta, että kun esine
liikkuu (kitkatta) tasaista vaihtia, siihen
ei kohdistu mitään (liike)voimia. Mutta kun kun esine joko hidastuu tai vauhti
kiihtyy, niin siihen kohdistuu jokin voima. Eli käytännössäkin jos koira
tulee ravaamalla A:n alas ja liike jatkuu, niin varmasti siihen kohdistuu
moninkertaisesti vähemmän voimia (siis etutassuihin), kuin jos se joutuu täydessä vauhdissa stoppaamaan A:n alas etutassut maassa. Tietenkään
käytännössä näitä kaikkia koiran etutassuihin tuolloin vaikuttavia voimia ei
voi näin yksinkertaistaen kuvailla, vaan vaatisi vähintään kuvan (ja läjän fysiikan kaavoja).Suorissa hypyissä taas ei koko paino ole koiran etupään varasssa kun liike jatkuu. Mitä tiukemmin pitää taas kääntyä hypyn jälkeen sitä suuremmat
voimat etupäähän vaikuttaa. Näin ollen optimisuorituksessa niitä voimia
ei voi välttää, kaikki haluavat koiran kääntyvän nopeasti. A:lla taas yleisemmin äkkipysäyksestä ei ole hyötyä (ellei heti sen jälkeen vaihdeta suuntaa voimakkasti (yli 90 astetta). Tämän voisi välttää, jos pystyy
opettamaan koiralle oikean A:n suorituksen ilman pysähdystä.Täytyy myöntää, että en oikein ymmärrä tuota, että jos koira tulee pelkästään
etupään varaan sen pitäisi aina mennä kuperkeikka, voihan koira tulla
etupään varaan tasapainoon, mistä se kääntyy oikein (eli takapää jälleen alas). Ja silloinkin koiran paino ja nimenomaan se liikevoima, mikä on
tällöin suurempi, on kokonaan etupään varassa.Fysiikasta vielä toteaisin sen vanhan sanonnan kun mies katolta hyppäsi,
ei se putous mitään, mutta se äkkipysähdys....» Hauskaa kisakautta kaikille tasapuolisesti. Pitäkää huolta niin itsestänne kuin myös koiristannne. :)
Samoin toivottelen minä.
tv.
--
- TRa