Jutun lähetti kouluttaja ja tavoitteellinen kilpailija , Helmikuun 21, 2005 kello 09:22:21
Re: Mietteitä agin harrastamisestaVastineena juttuun: Mietteitä agin harrastamisesta, jonka kirjoitti: Tin , Helmikuun 21, 2005 kello 01:02:19:
Ymmärrän, että lajissa on asioita jotka ottaa päähän, ja sen, että "uutena" on vaikea löytää paikkaansa missä tahansa seurassa.
Mutta kyllä ristriitoja jo tossa sun kirjotuksessaskin silti löytyy.Tin kirjoitti:
»
» Kun kohdalle osuu paikkakunnan vaihto ja uuden agiseuran etsintä, homma menee vaikeaksi. Paikalliseen seuraan ei mahdu, jonoon ei oteta tai reenipaikkatiedusteluihin ei edes vastata. Alkeiskursseista puhumattaakaan, moisiin on syntisen vaikea päästä. Silti jonojen ohi otetaan kavereita ja 'ns. huippuja' uusine pentuineen. Ja tavallinen pulliainen senkun jonottaa. Tai näille 'huipuille' & 'sen ja sen' kavereille jopa järjestetään omaa yksityiskoulutusta, mutta alkeiskurssia taikka tavisryhmää ei ole resursseja järjestää. Toisiin seuroihin ei edes pääse jäseniksi ilman suhteita taikka huipputasolle tähtääviä tavoitteita. On kaikenmaailman koeaikoja ja hakulomakkeita, kas kun ei kohta tarvita passiakin mukaan valintakokeisiin, aivan kuten joka keväisissä pääsykokeissa yliopistoon. Nykyisin muotiin tulleet koiran hallittavuustestit sen sijaan ovat hyvä juttu, siitä plussaa.
Menit mihin tahansa - mitä tahansa tekemään tai mitä tahansa lajia harrastamaan - aina paikanvaihdos vaatii oman aikansa. Ethän sinä tiedä mistä kaupasta "kuuluu" ostaa ne ja ne tavarat tai mihin baariin pitää mennä, jotta tapais niitä just sopivia uusia, samanhenkisiä tuttuja ym ym.
Miksi sitten agilityseuroilla pitäisi olla valmiina joku kanava (vertaa vaikka pakolaisten vastaanottokeskusta) mahdollisia satunnaisia muuttajia varten? (Olen itsekin vaihtanut paikkakuntaa ja pidin sitä täysin luonnollisena että sitä omaa paikkaa pitää hakea - eihän uudet ihmiset VOI tietää mikä sinä olet tai osaat, ellet vaakuuta heitä siitä ja näytä mihin kykenet)» Koulutuksista.. Ne, joilla on nopea ja näppärän oloinen koira (lue: potentiaalinen seuran edustaja ja menestyjä kisoissa), heidän ohjaamiseensa ja ongelmiinsa paneudutaan reeneissä ja muut saavat odotella vuoroaan pitkäänkin ja sitten vain pyörähtävät radalla ja takaisin jonoon odottelemaan. Ja saati jos ilmoitat vain haluavasi harrastella agia, sinua käsitellään kuin ilmaa. Katsos kun pitää olla tavoitteita (ja korkealla).
Käännäppä hieman näkökulmaa: haluaisitko sinä kouluttaa sellaista ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista halua oppia, kehittyä tai edistyä lajissa. Sellaista joka vaan haluaa käydä siellä kerrasta toiseen = harrastaa. Ja kenties koiralla, jolle laji ei syystä tai toisesta edes ole sopiva (esim. koiraa ei kiinnosta, sen fysiikka ei salli muutamaa hyppyä enempää)
Nyt otin tarkoituksella toisen ääripään - tokihan "tavallinen" harrastajakin saattaa haluta edistyä, vaikkei kilpailisikaan. Joskus.
Jos joku todella haluaa sinun oppejasi, niin onhan niitä silloin mukavempi antaakin (joskin voi käydä niin, ettei joku toinen silloin saakaan ihan samaa aikaa/huomiota käyttöönsä)» Alkeiskurssille ei oteta alle 12kk koiria, mutta sisäpiiriläiset reenauttavat 7-8kk ikäisiä koiria yleisissä reeneissä. Muut odottakoon vuoden ikään asti ja sitten reeneihin kiviä potkimaan. Mutta kuinka ihmeessä pystyy aloittamaan kisaamisen 18kk ikäisen koiran kanssa, jos harjoituksiin pääsee vain 5kk ennen kisaikää? Saa olla aikamoinen guru, jos pystyy kerran viikossa tapahtuvissa harjoituksissa viiden kuukauden aikana opettamaan koiran estevarmaksi menijäksi. Kyllä koiran mielestäni voi ottaa harjoituksiin mukaan ennen vuoden ikää opettelemaan tapoja ja tutustumaan esteisiin.
Olisikohan eroa "ottaa harjoituksiin mukaan" ja varsinainen alkeiskurssi?!?
Jos joku aivan ummikko tulee alkeiskurssille, eikä hän koskaan haluakaan kilpailla, niin miksi hänen koiransa sitten pitäisi olla kilpiluivalmis 18 kk:n iässä?
Ja ellei ohjaaja olekaan ummikko, vaan tuleekin sinne jo toisella koirallaan tai muuta vastaavaa, niin hän on varmasti jo niin taitava, että ymmärtää sen, ettei niiden esteiden hyppely ym kiemurat ole nuorelle koiralle se ensisijainen opettelun kohde - vaan se, että saa koiraan luotua sellaisen kontaktin kuin agilityssä tarvitaan, että opetellaan tarpeelliset käskyt ihan vaikka metsälenkeillä ym ym. Ja sittenhän on yleensä niitä yleisvuoroja, jossa voi käydä ottamassa ne muutamat hypyt mitä nuori koira tarvitsee. Nuoren koiran luusto ei kertakaikkiaan OLE VALMIS aktiiviseen treeniin.
Sitäpaitsi alkeiskurssien aloitus-ikä vaihtelee seuroittain.» Harjoitusajat siirretään mitä kummallisimpiin kellonaikoihin ja vapaaharjoittelumahdollisuus on supistettu muutamaan hassuun tuntiin tiettynä viikonpäivänä. Siis taviksille näin. Seuran 'lippulaivat' reenaavat inhimillisiin aikoihin useasti viikossa sekä ohjatusti että itsenäisesti.
Ne kummalliset kellonajat voi olla joillekin niitä parhaita aikoja. Kaippa sitä on mukavempi treenata itsekseen silloin, kun ei halli ole täpötäynnä - eli sillon, kun suurin osa on jossain muualla. Ja jos itsekin olet sillon yleensä "jossain muualla", niin hanki itsellesi vapaata - jos se on sen arvoista. Ja sitä se niille tavoitteellisille taitaa olla.
» Kisoihin pyydetään töihin. Sitten kun lupautuu, kerrotaan että itse ei saa kisata, vaan on oltava kellon ympäri kisapaikalla töissä. Perheelliselle taikka perheettömälle viikonloppuiset kilpailussa työskentelyt saattavat olla kohtuuttoman hankalia, kuka hoitaa lapset kotona? Entä koirat? Vapaaehtoiselle uudelle tulokkaalle annetaan kisapaikalla idioottihelppo tehtävä, vaikkapa kilpailulipukkeen kuljetus radalta tuloskoppiin. Tasaisin väliajoin joku käy kysymässä ja varmistamassa, että olet varmasti ymmärtänyt tehtäväsi oikein. Siis paperinpalan kuljetuksen paikasta a paikkaan b! Tälläisen motivoivan toiminnan jälkeen sitä suorastaa hinkuu seuraaviin kisoihin töihin!
Avaa hemmetti suusi. Jos olet saanut jonkun idiootti-helpon homman, niin vaivaudu ihan itse kertomaan, että olisit paljon parempi vaikka ratamestarina tai vaikka ylitoimitsijan tehtävässä! Eihän kukaan VOI sellaista muuten tietää.
Ja sitäpaitsi lähetin homma ON tärkeä homma vaikkei se vaikea olekaan!
(tiedän useampia, jotka paljon mieleuummin tekisivät lähetin hommaa kuin istuisivat hytisemässä jossain ilmoittautumispisteessä tai muussa vastaavassa - missä sitäpaitsi kaikki kilpailijat käy valittamassa)
» 3-luokan alkaessa, kisapaikalla talsii keskittyneitä ohjaajia valmentajineen ja videokuvaajineen pohtimassa kunkin estevälin ideaalista suorituskulmaa ja tuiki tärkeätä kädenasentoa. Missä on kaikki hauskuus ja harrastamisen ilo? Ensin hankittiin kisakoneeksi pelki, sitten vesikoira taikka pikku-borderi. Nykyisin pitää päästä pätemään bortsun kanssa.Milläs luulet jonkun pääsevän 3-luokkaan ilman keskittymistä? Eikä se suinkaan lajilta iloa vie - päinvastoin! Onhan se nyt paljon hauskempaa, kun saa toteuttaa itseään ja koira itseään, eikä vaan niin, että mennään sinne radalle ilman päämäärää. Juoksennella ja loikkia vapaamuotoisesti sitä voi tehdä ilmankin agilityrataa ja kalliita kisamaksuja.
» Kuinka saadaan lajin pariin uusia menestyjiä ja uusia kasvoja?
... ei ainakaan halveksmalla sitä, kun jo hieman menestyneemmät keskittyy tekemiseensä
Kenties siten, että ne uudet kasvot osoittaisivat olevansa muutakin kuin vain kasvot. Ainakin meidän seurassa on oikein mukavia uusia mölli-koirakoita, joiden ohjaajat innokkaasti ovat mukana tekemässä, katselemassa ja ottamassa oppia muilta.